Antiautoritaari- ja anarkistisivuja osa 3 (lokakuu 2015)

By Punainenkortti | Published: 2015/10/17

autonomous.stencil

Antiautoritaarinen liikehdintä on kasvussa Suomessa ja tämä näkyy myös erilaisten verkkosivujen kasvussa. On siis korkea aika päivittää vuoden takaista listaa antiautoritaareista netissä. Tieto yhä useammista projekteista löytyy nykyään somesta, jonka käytöstä pitää myöhemmin kirjoittaa yksi tai ehkä useampikin teksti.

Mainitaan ensiksi, että viime listauksesta oli unohtunut yksi merkittävimmistä suomenkielisistä radikaalisivustoista eli Varisverkoston kotisivu. Variksen sivuilta löytyy uutisten lisäksi analyyttisempia tekstejä antifasismista ja äärioikeistosta sekä tietoa erilaisista tapahtumista. Osin samoista aiheista kirjoittaa jo aikaa sitten aloittanut bloggaaja Ilon Militantti.

Kesällä 2015 perustettiin kaksi laajempaa tai ainakin sellaiseksi aikovaa antiautoritaarista yhteenliittymää. Alusta on kesäkuussa 2015 perustettu maanlaajuinen anarkistiliitto. Vapaa syndikaatti taas  on tuore työläisten vapaa yhteenliittymä, jonka on tarkoitus laajeta anarkosyndikalistiseksi ammattiliitoksi. Kummallakaan sivulla ei ole vielä juurikaan sisältöä, mutta kannattaa seurata miten ne kehittyvät.

Toimitus on keväällä 2015 perustettu lupaavalta vaikuttava verkkojulkaisu, jossa on tähän asti julkaistu kommentteja ajankohtaisiin tapahtumiin, analyysia ja pohdintaa sekä käännöstekstejä.

Pohjois-Syyrian Rojavan vallankumouksesta löytyy tietoa Helsingin Rojavan puolesta -ryhmän Tumblr-sivulta: Rojavanpuolesta.tumblr.com. Aiheeseen liittyvää sisältöä löytyy enemmän ryhmän Facebook-sivulta ja Twitter-tililtä.

Uutiskynnyksen Tunkekaa innovaatiot perseeseenne -banderollilla rikkonut opiskelijoiden Angry Students -ryhmä operoi edellisen ryhmän tapaan enemmän Twitterillä ja Facebookilla, mutta ryhmältä löytyy myös Tumblr-sivu. Angry Students teki opiskelija-aktivismia jo ennen kun siitä tuli uudestaan coolia, mutta laajempaa kuvaa opiskelijaliikkeestä saa seuraamalla Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen valtauksen myötä syntynyttä Yliopistovaltaus-liikehdintää. Ajan hengen mukaisesti Yliopistovaltaus on ainoastaan Twitterissä ja Facebookissa. (Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, kun tämä postaus olisi internetin ylikansallisten suuryritysten sponsoroima mainos. Meidän pitäisi saada palkkaa sosiaalisen median käytöstä… Yritän tässä parhaani mukaan linkata muualle kun kaupalliseen mediaan, jos ryhmillä vain on käytössä muita kanavia jota pitkin tiedottaa.)

Kekkosen Sipilän toukokuussa muodostama perusporvarihallitus on synnyttänyt vastavoimansa. Liikehdinnän ympärille syntyi Yleislakko.org ja Eileikata.fi. Samaan sarjaan voidaan laskea Kumu.info, syksyllä 2015 aloittanut teoreettinen verkkojulkaisu.

Alkusyksyä piristi myös uusien blogien ilmaantuminen, joista lukemisen arvoisia ovat ainakin Caradura’s Lounge ja Ilonpilaaja.

Kaiken somepöhinän keskellä Takku.net säilyttää edelleen asemansa keskeisenä paikkana lukea ja seurata anarkistista ja antiautoritaarista liikettä Suomessa. Hajautetumpaan suuntaan jokaisen uuden antiautoritaarisivuston myötä menevä autonominen media kuitenkin kasvaa. Yksi Takun rooleista vaikuttaakin nykyään olevan entistä enemmän muualla julkaistujen tekstien kokoaminen yhteen helposti löydettävään paikkaan.

Aiemmat osat:

Antiautoritaari- ja anarkistisivuja osa 1

Antiautoritaari- ja anarkistisivuja osa 2 (englanninkielisiä)

Posted in anarkismi, antikapitalismi, media | Comments closed

Radikaalioikeiston Bermudan kolmio – Osa 1: Suomen sisu

By Punainenkortti | Published: 2015/08/30

Useasta kirjoituksesta koostuva sarja esittelee Suomessa vuonna 2015 vaikuttavia radikaalioikeistolaisia ryhmiä. Kauhistelevan moralisoinnin tai dialogin käymisen sijaan haluamme ymmärtää radikaalioikeistolaisia projekteja paremmin voidaksemme tuhota ne ja niiden yhteiskunnallisen kasvualustan.

Viimeisen vuoden aikana perussuomalaisten fasistisiipi ja sen ulkoparlamentaariset liittolaiset ovat alkaneet pelata entistä enemmän avoimin kortein. Äärikansallismielisen liikkeen Bermudan kolmion muodostaa Suomen sisu (SS), Suomen vastarintaliike (SVL) ja verkkolehti Sarastus. SS:n edustus perussuomalaisissa on selvä, sillä monet Sisun entisistä ja nykyisistä jäsenistä aina puheenjohtajaa myöten ovat persujen jäseniä ja jopa kansanedustajia. Perussuomalaiset ei olisi ikinä saanut vuoden 2011 jytkyä ilman, että Timo Soini olisi pettänyt nuoruuden puheensa rasistien kanssa liittoutumisesta.

SS:n puheenjohtaja Olli Immosen toiminta ja sen hyväksyminen tai jopa puolustaminen on osoittanut, että perussuomalaisten sisusiiven ja sen kanssa osin päällekkäin menevän hallaaholaisen siiven riveistä löytyy SVL:n tukijoita. Sarastus-lehden rooli tuntuu lähinnä olevan älyllisen selkärangan lujittaminen sekä 15 minuutin julkisuudessa Ilman-kirjallaan paistatelleen Timo Hännikäisen tarjoama kirjailijan aseman tuoma legitimiteetti.

Edellä mainittujen järjestöjen lisäksi useat nettisivustot, kuten Hommaforum tai MV-lehti (ennen nimellä Mitä Vittua??!!) ovat toimineet internetissä tärkeänä kokoajana sekalaiselle joukolle rasisteja, nationalisteja ja radikaalioikeistolaisia En aio tässä käsitellä marginaalisempia äärinationalistisia ryhmiä, kuten Musta sydän-kollektiivia tai Finnish Defence Leagueta. Molemmat ovat järjestäneet vain pari pientä julkista tapahtumaa, jonka jälkeen niiden toiminta tuntuu hyytyneen täysin pääsemättä edes kunnolla alkuun.

Persut eivät ole ainoa eduskunnan siirtolaisvastainen puolue, mutta sen hallituspaikan myötä ja  perussuomalaisten “nuivan” siiven edustajien kautta rasismi ja suoranainen fasismi on ottanut viime vuosien aikana entistä isompia askelia kohti laajempaa hyväksyntää. Persujen kasvu on ruokkinut äärikansallismielistä liikettä ja avannut sille entistä enemmän tilaa toimia. Ymmärtääkseen mistä ja miten nykyinen entistä tiiviimmin yhteistyötä keskenään tekevä äärikansallismielinen liike Suomessa on muodostunut pitää tuntea nykyisten äärikansallismielisten järjestöjen historia.

Suomen sisu kokoaa äärikansallismielisiä yhteen

Suomen 2000-luvun toistaiseksi vanhimmaksi äärinationalistiseksi järjestöksi  osoittautunut Suomen sisu perustettiin 6. marraskuuta 1998. Se on ollut siis toiminnassa lähes 17 vuotta. SS:a voi kuvailla äärikansallismielisyydestä kiinnostuneiden ihmisten tapaamispaikaksi ja ajatushautomoksi.  Vaikka SS:n taustalla oli osittain 1990-luvun natsiskinhead-liike, alkoi Sisu nopeasti pyrkimään eroon natsiskinien ulkoisesta olemuksesta ja liikkeen kasvamiselle vahingollisesta maineesta äärikansallismielisistä väkivaltaisina öykkäreinä. Alkuvuosina järjestön sivuilla kuitenkin linkitettiin klassiseen kansallissosialistiseen sekä uudempaan radikaalioikeistolaiseen kirjallisuuteen.

SS:a oli perustamassa sittemmin monen sisulaisen tapaan Perussuomalaisiin soluttautunut Teemu Lahtinen. Lahtisen tausta on epäonnistuneessa Isänmaallisen kansanliikkeen uudelleen lämmittelyssä, johon hän liittyi jo 16-vuotiaana vuonna 1993. Wikipediassa kerrotaan Suomen sisun perustamisesta ja perustajista:

Suomen Sisun perustajat tapasivat helsinkiläisessä Burning Books -kirjakaupassa. Kauppa perustettiin 1996 myymään sotilasalaa ja historiaa käsitteleviä kirjoja. Kaupassa tapasivat eri henkilöt, jotka olivat kiinnostuneita nationalismista ja harvinaisista keskustelunaiheista, kuten toisen maailmansodan tapahtumien tarkastelusta häviäjän eli kansallissosialistien näkökulmasta.[20]

Suomen Sisun perustivat (myöhempi puheenjohtaja) Teemu Lahtinen.[21], Burning Books -kirjakaupan Mikko Mikonmaa, Jura Jukola sekä Mika Purjesalo. Lahtinen oli nuorena kiinnostunut isänmaallisuudesta aatteena ja toiminut partiossa. Hän oli ollut mukana 1990-luvun Isänmaallisen Kansallis-Liiton toiminnassa paikallistasolla. Lahtinen oli luonnostelemassa liikkeen mahdollista nuorisotoimintaa, jonka nimeksi ehdotettiin Isänmaallista nuorisoa. IKL:n toiminnan hiipuessa 1998 Lahtinen alkoi muutaman muun kanssa suunnitella uutta kansallismielistä nuorisojärjestöä.[22] Mikko Mikonmaa oli antikommunistisen, ANC:tä arvostelevan Etelä-Afrikan ystävät ry:n perustajajäsen. Hän toimi myös Inkeriläiset ja Karjalaiset heimoveteraanit ry:ssä, Itsenäisyyden puolesta ry:ssä ja aluepalautuksia vaativassa Tarton rauha ry:ssä. Helsingin keskustelupiiristä syntyi Suomen Sisu, jonka nimivaihtoehtoina olivat ”Nuorhakkapeliitat” ja ”Suomalainen nuoriso”.[21]

Lahtinen_Teemu

Teemu Lahtinen, perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Espoosta sekä yksi Suomen sisun perustajista, järjestön ensimmäinen puheenjohtaja sekä nykyinen varapuheenjohtaja.

Lahtinen muistelee, että 2000-luvun alussa SS hahmotti itsensä metapoliittiseksi järjestöksi:

Sisu on metapoliittinen järjestö ja sen sisässä käytiin 2000-luvun alussa keskustelua siitä, että tulisiko pysyä kokonaan puolepolitiikan ulkopuolella vai mennä mukaan vaikuttamaan. Kun yhteisymmärrys poliittisen vaikuttamisen välttämättömyydestä asiamme edistämiseksi oli saavutettu, alkoi keskustelu siitä, että pitäisikö liikkeellä olla oma puolue vaiko vaikuttaa olemassa olevien kautta. Myös ajatusta Sisun järjestymistä sellaisenaan puolueeksi pidettiin jäsenistössä esillä, mutta johdossa katsoimme että Sisun kaltaiselle sitoutumattomalle kansalaisjärjestöllekin on oma paikkansa. Ensin pääasiassa hahmoteltiin uutta kansallista puoluetta, mutta lopulta päädyttiin siihen, että rintaman on oltava leveä ja vaikutusta on tapahduttava läpi puoluekentän. Tätä varten kuitenkin tarvittiin yksi painostuspuolue, jonka uhka muuttaisi muitakin.

Painostuspuolueeksi valikoitui perussuomalaiset. Vuoden 2004 kunnallisvaalien aikoihin useat SS:n aktiivit alkoivat toimia perussuomalaisissa  ja vuoden 2008 kuntavaaleissa ensimmäiset sisulaiset valittiin sen kautta kaupunginvaltuustoihin. Valituiksi tuli ainakin Jussi Halla-aho Helsingissä, Teemu Lahtinen Espoossa ja silloinen puheenjohtaja Johannes Nieminen Vantaalla. Määrätietoisesti perussuomalaisten puoluekoneiston valtaamiseen keskittyneet sisulaiset saivat entistä enemmän poliittista vaikutusvaltaa saavuttamalla puolueen sisällä tärkeäksi kokemiaan paikkoja. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa useita sisulaisia pääsi eduskuntaan (ainakin Jussi Halla-Aho Helsingistä, Juho Eerola Kotkasta, James Hirvisaari Asikkalasta ja Olli Immonen Oulusta). SS:n verkkosivujen keskustelupalsta hiipui hiljalleen, kun Jussi Halla-Ahon verkkosivujen keskustelijat perustivat Hommaforumin.

Homman perustajajäseniin kuulunut Matias Turkkila on nykyisin Perussuomalainen-lehden päätoimittaja. Vuonna 2011 Lahtinen arvioi, että “maahanmuuttokritiikki” eli Hommaforumin syövereissä osin tiedostamatta ja osin tietoisen poliittisen projektin seurauksena luotu rasistinen uudiskieli oli lyönyt itsensä läpi suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Suomen sisun tavoitteena onkin perustamisestaan lähtien ollut vaikuttaa ei vain perussuomalaisiin vaan koko parlamentaariseen puoluekenttään  luomalla eri puolueille painetta toimia populistisesti äänestäjien menettämisen pelossa.

SS:n taktiikoille löytyy kansainväliset esikuvansa “Ranskan uudesta oikeistosta” ja muista Toisen maailmansodan jälkeisistä uusfasistisista liikkeistä. Aattellisesta taustasta voi lukea lisää esimerkiksi muutama vuosi sitten julkaistusta Äärioikeisto Suomessa kirjasta. Toisaalta äärikansallismielisten esikuvaksi kelpaavia fasistisia liikkeitä löytyy myös Suomen historiasta. Vuosina 1929–1932 vaikuttanut Lapuan liike pysytteli puoluepolitiikan ulkopuolella ja  halusi vaikuttaa eduskunnan kaikkiin (oikeisto)puolueisiin ja sen radikaaleimmat edustajat halusivat kumota koko “eduskuntapuolueiden itsevallan”. Lapuan liikkeen seuraajaksi perustettu radikaalioikeistolainen Isänmaallinen kansanliike osallistui puoluepolitiikkaan ja meni vuoden 1933 vaaleihin vaalilittossa kokoomuksen kanssa.

SS:n vahvuus ja heikkous on aina ollut keskittyminen mediapolitiikkaan aiheuttamalla mahdollisimman suuria julkisia kohuja. Ensimmäinen laajasti uutisoitu kohu koski Muhammad-pilakuvien julkaisemista järjestön nettisivuilla. Sisu julkaisi kuvat verkkosivuillaan seuraten Ruotsissa toimivan Ruotsidemokraatit puolueen esimerkkiä.  Mediapelillä SS on päässyt usein vaikuttamaan järjestön pienestä koosta huolimatta julkiseen keskusteluun ja muokannut yhteiskunnallista ilmapiiriä. Äärimmäistä talousliberalismia edustava Kokoomukseen linkittyvä Libera-säätiö mainitsee raportissaan Suomen sisun olevan yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista lobbareista.

SS:ltä on kuitenkin puuttunut katujoukot, joten se on keskittynyt lähinnä kannaottojen tehtailuun ja julkisuudessa provosoimiseen. SS:a perustamassa ollut Lahtinen yritti jo 1990-luvun puolivälissä Isänmaallisen kansanliikkeen heikoksi jääneen uudelleen lämmittelyn puitteissa ehdottaa fasistisen Sinimustat-nuorisojärjestön uudelleen perustamista. Ajatus 1930-luvulta inspiraatiota hakeneesta katukaartista ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen.

Kabineteissa haaveillaan äärinationalistisesta katuliikkeestä

Perussuomalaisten vuoden 2011 jytkyn jälkeen sisulaiset viettivät ainakin julkisuudessa muutaman vuoden hiljaiseloa. Vuonna 2013 SS:n johtoon valittiin ensimmäisen vuoden perussuomalainen kansanedustaja Olli Immonen Oulusta. Immosen nimi lienee tässä vaiheessa jo tuttu jokaiselle politiikkaa seuraavalle. On syytä kuitenkin palauttaa mieleen, että kohujulkisuudella pelaava Immonen on toiminut pitkään ja määrätietoisesti äärikansallismielisessä liikkeessä. Immonen liittyi Suomen sisuun vuonna 2007, jolloin hänestä myös tuli Suomen sisun Pohjois-Pohjanmaan piiripäällikkö.

OlliImmonen

Olli Immonen, perussuomalaisten kansanedustaja ja Suomen sisun nykyinen puheenjohtaja.

Immosen myötä SS tietyssä mielessä alkoi aktivoitua uudelleen ja ensimmäinen julkinen kohu seurasikin hänen valintansa jälkeen jo joulukuussa 2013. Tuolloin Immonen pääsi lehtiin jättämällä hallitukselle kirjallisen kysymyksen etnisen rekisterin perustamisesta. Tästä lähtien SS on lähinnä puheenjohtajansa suulla antanut yhä suoremmin väkivallalla vihjailevia lausuntoja ja toiminut entistä avoimemmin erilaisten äärinationalististen ryhmien kanssa SVL:stä alkaen. Järjestöt eivät virallisesti ole olleet järjestämässä samoja tapahtumia, mutta molempien järjestöjen aktiivit osallistuvat todistetusti toistuvasti samoihin tilaisuuksiin.

Nykyään SS:n kotisivuilla linkataan etusivulla kahdelle sivustolle, Hommaforumille ja Sarastus-verkkolehteen. Sisulaiset ovat solmineet Hännikäisen aloitteesta perustetun Sarastuksen toimituskuntaan sen verran hyvät välit, että järjestöt ovat alkaneet järjestämään viimeisen vuoden aikana yhteisiä tapahtumia. Vuoden 2014 lopulla äärinationalistinen liike otti Suomessa uusia askelia, kun se järjesti ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin monella tasolla onnistuneen mielenosoituksen. 6.12.2014 järjestetty, Helsingin Töölössä kokoontunut 612-marssi oli noin 150 hengen osanottaja määrällä luultavasti isoin Suomessa Toisen maailmansodan jälkeen järjestetty äärinationalistinen mielenosoitus. Osa marssijoista oli SVL:n kontaktien kautta useasta maasta tulleita uusnatseja (ainakin Ruotsista, Norjasta, Italiasta ja Saksasta). On epäselvää, missä vaiheessa ja kenen aloitteesta SS:n tai Sarastuksen piiristä on luotu kontaktit kansallissosialistiseen Suomen vastarintaliikkeeseen.

1417849391166

6.12.2014 järjestetty 612-marssi, jota mainostettiin tapahtuman oman verkkosivun lisäksi Suomen sisun, Sarastus-lehden ja Suomen vastarintaliikkeen nettisivuilla sekä käytännössä kaikkien Suomen äärinationalististen toimijoiden kanavia pitkin.

Marssia suunniteltiin salaisissa tapaamississa ja sitä pohjustettiin ainakin marraskuussa 2014 järjestetyssä SS:n iltajuhlassa, jossa Sarastuksen Hännikäinen piti juhlapuheen. Hännikäinen on myös 612-yhdistyksen puheenjohtaja ja tapahtumat verkkosivut on rekisteröity hänen nimiinsä. SS ei ollut 612-marssin virallinen järjestäjä, kuten ei taktisista syistä mikään muukaan radikaalioikeistolainen järjestö, mutta silti järjestön nettisivuilla mainostettiin mielenosoitusta hyvissä ajoin. Nettisivulla olleen viestin sanoin “Sisu sai kunnian olla välittämässä viestiä eteenpäin”. Mielenosoituksen jälkeen julkaistut kuvat ja järjestäjien erilaiset julkilausumat todistavat, että marssin käytännön järjestelyihin osallistui SVL:n aktiiveja vähintään turvamiesten roolissa. SVL:n johtaja Juuso Tahvanainen laski tapahtumassa seppeleen haudoille Hietaniemen haustausmaalla. Aika ei kenties ollut vielä tuolloin kypsä perussuomalaisissa toimivien sisulaisten julkiseen esiintymiseen SVL:n kansallissosialistien kanssa samassa mielenosoituksessa.

612hännikäinen

Kuvakaappaus 612.fi Facebook-sivulta, jossa kerrotaan Timo Hännikäisen olevan rekisteröimättömän yhdistyksen puheenjohtaja.

tahvanainen-1024x682

Suomen vastarintaliikkeen johtaja Juuso Tahvanainen laskee seppeleen Hietaniemen haudoille 612-tapahtumassa.

Puoli vuotta myöhemmin perussuomalaisten Immonen ja Lahtinen jo kuitenkin poseerasivat SVL:n kansallissosialistien kanssa samassa kuvassa, kun radikaalioikeiston Bermudan kolmio kokoontui muistojuhlaan Eugen Schaumanin haudalle Porvoossa 16.6.2015 . Muistotilaisuuden virallisina järjestäjinä toimi Suomen sisu ja Sarastus-lehti.

CHdxKHNWEAAoZjO

Eugen Schaumanin muistotilaisuuden kutsu vuodelta 2015. Suomen sisu ja Sarastus-lehti olivat tapahtuman virallisia järjestäjiä, mutta myös Suomen vastarintaliike otti osaa tapahtumaan.

SVL:n aktiivit tulivat “täysin sattumalta” samaan aikaan pienelle porvoolaiselle hautausmaalle Sarastuksen ja SS:n aktiivien kanssa. Vaikka SVL ei 612-marssin tapaan ollut tapahtuman virallinen järjestäjä, päätettiin tällä kertaa koetella itsenäisyyspäivän mielenosoitusta enemmän perussuomalaisten rajoja. Netissä yhä leviävässä kuvassa SS:n entinen puheenjohtaja ja perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Lahtinen sekä nykyinen puheenjohtaja ja perussuomalaisten kansanedustaja Immonen poseeraavat Schaumanin haudalla yhdessä SVL:n aktiivien, natsiskinheadien ja Sarastuksen Hännikäisen kanssa. Tapahtuman jälkeen SVL:n sivuilla julkaistiin oma raportti tapahtumasta, mutta Immonen väitti silmät pyöreinä, ettei tiennyt ottavansa muistokuvaa kansallissosialistisen järjestön aktiivien kanssa.

Hautakäyntiä ennen Immonen ehti jo päästä muutamaan lehteen julkaisemalla tekstin, jossa hän haaveilee siitä miten “on saatava aikaan kansallismielinen vallankumous”. Lauantain 25.7.2015 vastaisena yönä Immonen sai maailmanlaajuista julkisuutta julkaistessaan poliitikkosivullaan ja SS:n Facebook-sivulla lyhyen päivityksen, jossa hän julistaa äärinationalistisesti sotaa monikulttuurisuutta vastaan kansakunnan puolesta. Tällä kertaa Immosen kirjoitus aiheutti entistä suuremman vastareaktion sekä muissa puolueissa että perussuomalaisten sisällä. Monet ovat verranneet Immosen kirjoitus radikaalioikeistolaisen massamurhaaja Anders Behring Breivikin manifestiin ja huomauttaneet Breivikin taas inspiroituneen Halla-Ahon kirjoituksista.

Immosen kirjoitusta myös 15 000 ihmisen rasismin vastainen massamielenosoitus Helsingissä. Erilaisia antirasistisia ja antifasistisia mielenosoituksia järjestettiin monessa kaupungissa ja niihin osallistui yhteensä yli 20 000 ihmistä. Valitettasti  15 000 kansalaistorilla seisovaa ihmistä ei vielä pysäytä äärinationalistista liikettä. Liberaalin antirasismin ja yleisesti antifasismin ongelmiin paneudun myöhemmin.

Päätään nostanut äärinationalistinen liikehdintä on saanut jopa Helsingin sanomat skarppaamaan toimituksellisessa linjassaan. Viime aikoina Hesarissa on kirjoitettu suoremmin Suomen sisusta ja järjestön yhteyksiä Suomen vastarintaliikkeen uusnatseihin:

On myös äärikansallisten sisusiipi. Sen muodostavat ne poliitikot, joiden tausta on Suomen Sisu -järjestössä. Suomen Sisu perustettiin vuonna 1998, ja sen piiristä puolueeseen ovat tulleet europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, kansanedustajat Juho Eerola ja Olli Immonen, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila ja sittemmin puolueesta erotettu   James Hirvisaari.

Suojelupoliisi on luokitellut Suomen Sisun äärioikeistolaiseksi, mutta ei natsihenkiseksi. Tosin järjestön johtoa on Immosen puheenjohtajakaudella esiintynyt myös uusnatsien kanssa.

Tarjoaaako SVL:n tappeluihin hakeutuvat natsit SS:lle katukaartia, jota sen aktiivit eivät itse ole onnistuneet järjestämään? Vai harjoittevatko sisun jäsenet tätä varten suljetuilla kesäleireillään ampumista ja itsepuolustusta?

Nähtäväksi jää millaiseksi Suomen sisun rooli muotoutuu lähivuosina. Perussuomalaisten puoluekokous 8.-9.8.2015 ei juuri muuttanut järjestön nykyistä tilannetta suhteessa sen turvasatamana toimivaan puolueeseen. Perussuomalaisten kolmanneksi varapuheenjohtajaksi nousi Immosta avoimesti tukeva persunuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen. HS:ssa haastatellun tutkijan arvion mukaan Soini säilyttää valta-asemansa vielä kaksi vuotta, mutta tämän jälkeen hallaaholaiset ja sisulaiset saattavat yrittää ottaa puolueen kokonaan haltuunsa.  Soinin hyväksynnällä puolueeseen pesiytyneet äärinationalistit pitävät ulkoministerin hiljaisuudesta päätelleen puolueen johtajaa jo kuristusotteessa.

Vuoden 2017 perussuomalaisten puoluekokousta odotellessa Suomen sisu jatkaa julkisuudessa provosoimista ja pyrkii veikkaukseni mukaan järjestämään entistä avoimemmin erilaisia tapahtumia muiden äärinationalististen ja radikaalioikeistolaisten ryhmien kanssa. Ihmettelisin jos viime vuonna järjestetty 612-mielenosoitus ei saisi joulukuussa 2015 jatkoa. Rasismin ja fasismin vastustajilla ei hetkeen lopu hommat kesken.

ss_nejtack

Posted in radikaalioikeisto | Tagged , , , , , , , , , , , , , , , , | Comments closed

Feminismi, queer, anarkia

By Punainenkortti | Published: 2015/06/25

Milkwaukeenaziconfrontation

Kuten varmaan tiedät, ajat ovat käymässä levottomiksi. Olen T:n kaupungissa tutustunut pinkkimustiin anarkisteihin ja jaan monia heidän poliittisia ajatuksiaan. Anarkisteilla on myös sanottavaa sukupuolesta. Monet heistä kutsuvat itseään queereiksi, mikä tarkoittaa, että he kieltäytyvät määrittelemästä sukupuoltaan. Se kuulostaa minusta vapauttavalta.

Luin muutama viikko sitten käsiini sattuneen ihastuttavan omakustannejulkaisun Trashgender eli kirje K:lle, josta ylläoleva lainaus on. Trashgenderia voisi kuvailla vapaaksi yhdistelmäksi kirjenovellia ja sarjakuvaa.

Helsingin Pride-viikon kunniaksi on aika nostaa siniristilippujen tilalle pinkkimustaa salkoihin. Parempi olisi tietenkin polttaa kaikki liput lopullisesti. Queeranarkismi on kuolettavaa myrkkyä heteronormatiivisuuden lävistämälle läpeensä militarisoidulle nationalistiselle Suomelle. Anarkistiset yhteisöt eivät ole immuuneja kaikkialla risteäville valtarakenteille, joten on paras rokottaa itseensä aimo annos queerfeminismiä selvitäkseen meneillään olevasta kapitalismin katastrofista.

Queerfeministinen perinne tai siitä osin johdettu queeranarkismi inspiroi lukuisia anarkisteja toimimaan vapaamman maailman puolesta sekä romuttamaan arkielämämme sortavat käytännöt. Pinkkimustia blokkeja on järjestetty eri kaupunkien Prideilla epäsäännöllisen säännöllisesti vuodesta 2007 ja kapinallisia queeranarkistisia zinejä on diilattu esteetöntä ja queerfeminististä kulttuuria tarjoavilla Utopia-klubeilla jo muutaman vuoden ajan. Tähän väliin mahtuu kokonainen kirjo näkyviä ja näkymättömiä pinkkimustasta perinteestä ammentavia tapahtumia ja aktioita. Tätä kirjoittaessa on Helsingissä käynnissä koko viikon kestävä Queersaatio, joka huipentuu pinkkimustaan blokkiin Helsingin prideilla. Päiväää ennen Queersaation alkua Helsingissä järjestettiin queerfeministinen toimintapäivä, jolta starttasi Mustikka-kustantamon kesäkiertue, joka lietsoo Rakkauden vapautusrintamaa. Mustikan kesäkiertue ulottuu Tampereen Mustasta Pispalasta Rauman Pitsiviikkojen Mustan Pitsin Yöhön.

Mitä paljon käytetty, mutta usein väärinymmärretty queer-sana tarkoittaa? Käsitettä on joskus suomennettu sanoilla “pervo” tai “outo”, mutta monet käyttävät myös englanninkielistä sanaa sellaisenaan. Queeria käytettiin aluksi “hintin” tapaisena haukkumasanan “normaalista” (seksuaalisuudesta) poikkeaville. Vähitellen sana otettiin kuitenkin käyttöön ja haukkumasanasta alettiin olla häpeilyn sijaan ylpeitä. Vuonna 1990-perustettu militantti Queer Nation pyrki ottamaan haukkumasanaa haltuun ottamalla sen osaksi organisaation nimeä ja käyttämällä sellaisia iskulauseita kuin We’re here. We’re queer. Get used to it!. Muutkin Queer Nationin piirissä käytetyt iskulauseet korostivat aktiivista queerpolitiikkaa: Two, Four, Six, Eight! How Do You Know Your Kids Are Straight? ja Out of the Closets and into the Streets!

Queer-sanan käyttö alkoi yleistyä samaan aikaan radikaaleissa suoran toiminnan hlbtqi-ryhmissä ja yliopistojen nais- ja sukupuolentutkimuksen oppiaineissa 1980- ja 1990-luvun vaihteessa. Queer-teorian ensimmäisinä merkittävinä teoksina mainitaan usein Eve Kosofsky Sedgwick Epistemology of the Closet ja Judith Butlerin Gender Trouble (suomennettu nimellä Hankala sukupuoli). Myöhemmistä esimerkiksi J. Jack Halberstamin teokset ovat herättäneet täälläkin päin keskustelua.

Queer-teorian kritiikkiä ei ole rajattu mihinkään yksittäiseen kohteeseen, mutta sen piirissä kritisoidaan yleensä essentialistista sukupuolikäsitystä, maailman hahmottamista hierarkkisessa suhteessa olevien kaksinapaisten vastakkainasettelujen kautta (mies/nainen, hetero/homo, luonto/kulttuuri, ihminen/eläin jne), tiukasti rajattua seksuaalisuutta ja ylipäänsä heteronormatiivista kapitalistista kulttuuria, jossa ihmiset joutuvat määrittelemään itsensä tiukkoihin lokeroihin. Queer-teoriaa yhdistää muuhun kriittiseen teoriaan ja antikapitalistisiin liikkeisiin sorron vastustaminen. Sen avulla on kuitenkin tullut mahdolliseksi analysoida valtaa ja hierarkkioita aiemmin antikapitalistisessa kritiikissä ohitetuista näkökulmista.

Akateemisen maailman mullistamisen lisäksi queer-teorian monet keskeisistä ajatuksista ovat muuttaneet käytäntöjä ja johtaneet uuteen toimintaan ruohonjuuritason suoran toiminnan ryhmissä. Tällöin puhutaan usein queerfeminismistä tai queeranarkismista. Aina ei ole selvää kummasta suunnasta vaikutteet tulevat, mutta esimerksi Butlerin Hankalan sukupuolen kirjoittamiseen inspiroin suoran toiminnan Act Up -ryhmät. Act up asettui suoraan oppositioon valtavirran liberaaleja hlbt-ryhmiä ja heidän reformistisia uudistuksiaan vastaan. Monet Act upin aktiivesita olivat perustamassa edellämainittua Queer Nationia ja inspiroivat 2000-luvulla väkivaltaista itsepuolustusta ja suoraa toimintaa korostanutta Bash Back! -verkostoa (suom. Iske takaisin!). Antiautoritaarisesti järjestäytyneen Bash Back! -verkoston paikallisryhmät ovat esimerkiksi piesseet homofobiaa levittäneitä uusnatseja, keskeyttäneet radikaalikristittyjen jumalanpalveluksia, vandalisoineet omaisuutta ja järjestäneet antikapitalististen toimintapäivien mielenosoitukseen trans- ja queer blokin.

TF73112

Muun maailman tapaan Yhdysvalloissa valtavirran seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajaneet maltilliset ryhmittymät halusivat enemmän sulautua osaksi kapitalismia ja valtiota, kun taas antikapitalistisille queer-ryhmille tämä ei alkuunkaan riittänyt. Tästä syntyi myöhemmin esimerkiksi Pridejen kaupallisuutta kritisoineita Gay Shame -ryhmiä, josta yhdestä oli keväällä suomeksi kiinnostava artikkeli Tulvassa. Ruotsissa muun muassa queerfeministisestä Queerfeministisk agenda teoksestaan tunnettu Tiina Rosenberg käsitteli viime syksynä julkaistun Arvot mekin ansaitsemme kirjassa muutamaan otteeseen queerfeminismiä ja anarkismia:

”Viime vuosien vallankumoukset, mellakat, occupy-liike ja protestit maailman suurkaupungeissa ovat elävöittäneet protestikulttuurin ja mobilisoineet anarkistisen epäluulon pääomaa ja valtiovaltaa kohtaan. Queertutkija J. Jack Halberstam on korostanut kirjoituksissaan anarkismin lisäksi populaarikulttuurin merkitystä.”

Anarkistiset ryhmät ovat olleet hitaita omaksumaan feminismin ja queer-teorian piiristä tullutta kritiikkiä, mutta viime vuosina nämä ajatukset ovat saaneet enemmän sijaa anarkistienkin parissa. Queeranarkistisia kirjoja on alkanut hiljalleen ilmestymään englanniksi. Pinkkimustaa suoraa toimintaa painottaneen Bash Back! -verkoston kootut julkilausumat, esseet ja muut pohdinnat löytyvät teoksesta Queer Ultraviolence. Bash Back! Anthology. Teoksessa Queering Anarchism Addressing and Undressing Power and Desire pyritään nimen mukaisesti tekemään anarkismista queerimpaa. Against Equality -kollektiivin julkaisemat kirjat yhdistävät hedelmällisellä tavalla queerliikkeen kysymyksenasettelun armeijan, poliisin, vankiloiden ja avioliitto-instituution kritiikkiin (mukaan lukien samaa sukupuolta olevien avioliitto). Viime vuonna julkaistu kokoelma Queer Revolution, Not Mere Inclusion kokoaa yhteen eri kirjoittajien artikkeleja näistä teemoista.

queeringanarchism_lgBashback-cover-finalQRnMI-Cover-Final_low

Pinkkimustiin aiheisiin kietoutuneita julkaisuja tuntuu tulevan jatkuvasti enemmän ja erilaisia ruohonjuuritason tapahtumiakin järjestetään Suomessa jo useassa kaupungissa. Aina näistä ei ole kuitenkaan helppo kuulla. Tämän viikon kestävän Queersaation tai kesän aikana useaan kaupunkiin ulottuvan Mustikan kesäkiertueen tapahtumista voi mennä kyselemään enemmän pinkkimustasta toiminnasta.

Posted in anarkismi, feminismi, queer | Comments closed

Ajatuksia kansainvälisenä solidaarisuuspäivänä 11. kesäkuuta

By Punainenkortti | Published: 2015/06/11

screen-shot-2015-04-15-at-8-53-50-pm

Tänään vietetään kansainvälistä solidaarisuuspäivää pitkän tuomion saaneille anarkisti- ja ympäristöliikkeen vangeille. Uusi vankitukiryhmä Vantaan Anarkistinen Musta Risti järjestää Helsingissä solidaarisuuskahvilan osana kansainvälistä kampanjaa. Solidaarisuuspäivän tarkoituksena on tukea vankeja ja estää heidän unohtumisensa vankilakoneistoon.

Kaksi päivää ennen tälle päivälle oli ilmoitettu jo 35 erilaista tukitapahtumaa mielenosoituksista kakkukahviloihin. Kreikassa viriteltiin erilaisin banderollein tunnelmaa jo monta päivää ennen varsinaista solidaarisuuspäivää. Hollannissa poliittinen folkbändi Sprank teki videon edellisenä vuonna Mariukselle omistamastaan kappaleesta mainostaakseen J11-päivää (June 11).

merkouri2 (1)

Banderolli Kreikassa: “Marius J Mason ulos kaduille! Marius, pysy vahvana vapauteen saakka!”

J11-päivää oli alun perin solidaarisuuspäivä anarkistivanki Jeff Luerssille. Luerssin päästyä vankilasta FBI oli Yhdysvalloissa virittänyt uusia ansoja hajottaakseen radikaalia ympäristö- ja eläinoikeusliikettä. Erityisen tunnettuja tapauksia ovat olleet Marius Masonin ja Eric McDavidin törkeän pituiset vankituomiot. Tänä vuonna voimme ainakin iloita siitä, että Eric pääsi odotettua aiemmin vapaaksi tämän vuoden tammikuussa. Vapautusta vauhditti tieto siitä, että syyttäjä oli pimittänyt oikeusjutun kannalta olennaista tietoa.

Ericin vapauduttua lukuisat muut kapitalismia ja valtiota vastuvat ihmiset ympäri maailmaa ovat joutuneet vankilaan tai odottavat oikeudenkäyntiään. Barcelonassa on ylihuomenna toimintapäivä Operaatio Piñatassa pidätettyjen toverien tueksi.

2en

Tsekeissä on parhaillaan menossa laaja “Fenix” niminen tukahduttamisoperaatio anarkisteja vastaan ja lukuisia tovereita on parhaillaan pidätettynä. Tukea kaivataan kaikkialta.

banner

Tällä viikolla on käynnissä myös toimintaviikko vangitun antifasisti Aleksei Sutugan tukemiseksi.

Kapitalismi aiheuttaa eriarvoisuutta kaikkialla, elää ihmisten ja muiden eläinten vangitsemisesta ja teurastamisesta ja tuhoaa luonnon. Nykyisessä talousjärjestelmässä kaikki elämän perusedellytyksistä alkaen on toissijaista ja alisteista pääoman kartuttamiselle. Vastarintaan käyvät ihmiset heitetään vankilaan tai tapetaan, usein ennen kuin mitään on edes tehty.

Tänään, niin kuin kaikkina päivinä, voimme muistaa vankilassa istuvia tovereita sanoin ja teoin. Vankilasta vapautuneet ihmiset kaikkialla ovat sanoneet, että pienikin solidaarisuudenosoitus on tuottanut heille iloa ja helpottanut kiven sisässä istumista. Ota siis kynä käteen ja kirjoita vähintään kirje jollekin poliittiselle vangille.

June 11 -kampanjan kotisivut: June11.org

Posted in yleistä | Tagged , , , | Comments closed

Miten saamme elämälle välttämättömän alkutuotannon haltuumme?

By Punainenkortti | Published: 2014/09/20

Nimimerkki 12 Volttia kirjoittaa vieraskynässä nykyisenlaisen ruoantuotannon ongelmista ja sen uudelleenjärjestelyn mahdollisuuksista.

Miten saamme elämälle välttämättömän alkutuotannon haltuumme?

1. Ongelmia ruoantuotannossa

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tutkia ruoantuotannon uudelleen järjestelyn mahdollisuuksia ilman saastuttavaa teknologiaa, alati hupenevaa öljyä, sekä epäoikeudenmukaista resurssien- ja työnjakoa. Toisin sanoen, tarkoituksena on tutkia ruoantuotannon uudelleen järjestelyn mahdollisuuksia kamppailussa kohti maailmaa, joka olisi hyvin erilainen verrattuna nykyiseen.

Usein törmää väitteisiin nykyisen järjestelmän välttämättömyydestä ja luonnollisuudesta. Nykyhetkeä pidetään neutraalina ja epäpoliittisena alkutilana, jolle ei ole todellisia vaihtoehtoja. Vaihtoehtoja etsivät radikaalit kuulevat huomautuksia ajatustensa epärealistisuudesta, sekä syytöksiä kykenemättömyydestä esittää konkreettisia, houkuttelevia vaihtoehtoja nykyiselle tuotantojärjestelmälle ja yhteiskunnalle.

Tuotannon järjestäminen onkin merkittävä asia, jota toivoisin mietittävän useamminkin nykytilanteen valossa länsimaisessa anarkisti- ja laajemmin antiautoritääriliikkeessä. Teksti ei pyri argumentoimaan kaikkia nykyjärjestelmän osa-alueita vastaan, vaan keskittyy huomioimaan paikallisesti ruoantuotannon vaikutuksia. Aiheen laajuuden vuoksi olen keskittynyt vain Suomeen. Kirjoitus on ensimmäinen osa aihetta käsittelevää sarjaa.

Missä tilanteessa elämme nyt?

”Maanomistuksella on taloudellisessa, sosiaalisessa ja valtiollisessa suhteessa tärkeä merkitys. Taloudellisesti sen merkitys on siinä, että toimiessaan tärkeiden tuotannollisten voimien lähteenä se tarjoaa raaka-aineet tuotannolle ja määrää siten suurelta osalta sen tulojen muodostuksen. Sosiaalisessa ja valtiollisessa suhteessa maanomistus on tärkeä siksi, että se palvelee asumispohjana väestölle ja määrää suurelta osin varallisuuden jakautumisen sekä työnteon mahdollisuuden.”(1)

Käsittelen Suomen maataloutta siitä tehtyjen kokonaisvaltaisten tilastojen pohjalta, kuitenkin pyrkien keskittymään kasvien tuotantoon erinäisistä syistä. Valitettavasti tilastojen saatavuus vaihtelee, mutta olen pyrkinyt sisällyttämään tekstiin mahdollisimman ajankohtaista tilastotietoa.

Alkutuotannossa työskentelee Suomen työssäkäyvästä väestöstä noin 5 %.  Alkutuotannolla tarkoitetaan alkutuotannon tuotteiden tuotantoa, kasvatusta ja viljelyä sekä sadonkorjuuta, lypsämistä että kaikkia eläintuotannon vaiheita ennen teurastusta. Se sisältää myös metsästyksen, kalastuksen ja luonnonvaraisten tuotteiden keräämisen.(2) Alkutuotantoaovat esimerkiksi maidon- ja munantuotanto, lihakarjan kasvatus, kalastus ja kalanviljely, kasvisten ja hedelmien sekä viljan ja sienten viljely, hunajantuotanto, luonnonvaraisten marjojen ja sienten keräily sekä metsästys.(3)

Alkutuotanto on muuttunut dramaattisen paljon maatalousyhteiskunnasta nykypäivään. 1800-luvulla suurin osa väestöstä eli maataloudesta tai sen sivutuotteista. 1900-luvun taitteessa enää puolet väestöstä, nykyään alle neljännes. Väestön valtaosa on kaupungistunut, ja maataloustuotantoa harjoitetaan teollisesti väestön ruokkimiseksi ja vientiin. Tilakoot ovat kasvaneet talousjärjestelmän luomissa paineissa, ja maatalous on muuttunut riippuvaiseksi öljystä ja fosforista. Maa- ja metsätalous käytti vuonna 2004 kevyttä polttoöljyä 440 000 tonnia. Ennen 1950-lukua maataloudessa energian lähteenä käytettiin pääasiassa puuta.(4)

Tilakoot kasvavat jatkuvasti ja pienet tilat lopettavat, sillä maatalouden harjoittaminen pienillä tiloilla on taloudellisesti kannattamatonta tukijärjestelmien ja markkinatalouden paineiden vuoksi. EU-tukijärjestelmä painostaa maatiloja keskittymään vain muutaman, tai jopa yhden kasvin viljelyyn tuotantosidonnaisten tukien avulla. Tuotantosidonnaisilla tuilla tarkoitetaan tukia, joita maksetaan siitä, että tilalla kasvatetaan tiettyjä kasveja tai pidetään tiettyjä eläimiä. Tuotantosidonnaista tukea saa tällä hetkellä Suomessa maidon-, naudanlihan- ja lampaanlihantuotanto, valkuais- ja öljykasvit sekä tärkkelysperuna.(5) Muut tuet määräytyvät viljelysmaiden pinta-alan mukaan.

Investointi kalliisiin maatalouskoneisiin ja muuhun välineistöön on helpompaa suurille tiloille tulojenkin ollessa suurempia. Alkuinvestointien jälkeen keskitetty monokulttuurimaanviljelys supistaa menoja koneiden korvatessa työvoimaa. Maatilojen kannattavuus suurenee tilakokojen suuretessa, ja lainoja myöntävät pankit painostavat tilallisia yhä suurempiin investointeihin.(6)

Taloudellinen kannattavuus

Ruoantuotannon kustannukset ylittävät jatkuvasti voitot. Ala ei tulisi toimeen ilman valtion- ja EU-tukia. Vuoden 2012 tilasoissa maa- ja puutarhatalouden tuotantokustannukset olivat 6981 milj. euroa, ja tulot ilman tukia vain 3785 milj. euroa. Eli kustannukset ylittivät yli puolella voitot.(7)

Tilakokojen kasvu

Vuonna 2013 maatilan keskimääräinen viljelypinta-ala oli 41,5 ha.(8) Maaseudun tulevaisuus uutisoi vuonna 2012 keskimääräisten tilakokojen vuonna 2016 olevan jo 45 hehtaaria, ja yli 50 hehtaaria vuonna 2020. (6) Tutkimuksen julkaisemishetkellä keksimääräinen tilakoko oli 38 hehtaaria.

Ruoantuotannon keskittyminen on huolestuttavaa resurssien hallinnan kannalta. Suuret tilakoot ovat myöskin tehottomampia ruoantuotannossa pinta-alallisesti, vaikka taloudellisesti tuottavatkin pientiloja halvemmalla koneiden syrjäyttäessä palkattavia työntekijöitä.(9)

Ympäristövaikutukset

Nykyisenlainen keskittynyt monokulttuurimaatalous on myös osasyynä muun muassa Itämeren rehevöitymiseen fosforipäästöjensä vuoksi, ilmastonmuutokseen, sekä viljelykasvien geeniperimän ja muun kasvikunnan yksipuolistumiseen. On ilmeistä, ettei ruoantuotanto nykyisellään ole kestävä, vaan tuhoisa.

Monokulttuuriviljely toimii siten, että yhtä kaupallisiin tarkoituksiin soveltuvaa kasvia viljellään laajalla alueella monta satokautta peräkkäin. Näin pystytään tuottamaan pienellä työvoimalla suuri määrä satoa. Saman kasvin viljely samalla alueella, varsinkin pitkäkestoisesti vaatii kemiallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä, sekä tietysti öljyllä kulkevia maatalouskoneita.

Maaperä köyhtyy kasvin tarvitsemista ravinteista äkkiä ilman viljelykiertoa taikka monipuolista kasvistoa hedelmöittämässä maaperää. Monet tuholaiset ovat erikoistuneet tiettyihin kasveihin, joten ne menestyvät monokulttuuriviljelmillä samojen kasvien kasvaessa pelloilla jatkuvasti.

Kemialliset lannoitteet ja tuholaismyrkyt saastuttavat muun muassa vesistöjä, ja jättävät jälkensä myös tuotettuun ruokaan. Suomen maatalouden tuottamat kasvihuonekaasut olivat vuonna 2012 6 milj. t CO2–ekv. (kuusi miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteja) Suomen maatalouden prosentuaalinen osuus kasvihuonepäästöistä liikkuu vuosittain noin kymmenessä prosentissa. Maailmanlaajuisesti prosentti on noin 25 %. On kuitenkin huomioitava, että ympäristöongelmat ovat globaaleja, eikä niitä voi yksiselitteisesti jäljittää tiettyjen maiden alueille. Suomessa tuotetut eläimet esimerkiksi syövät ulkomailta tuotua soijaa ja muuta rehua, jonka tuottamisen ympäristövaikutuksia ei ole laskettu kuuluvan Suomeen. Entä kun Kiinassa tuotetaan ympäristöä tuhoavalla tavalla elektroniikkaa, joka päätyy meidän käyttöömme länsimaissa, kenen niskoille ympäristövaikutukset tulisi laittaa?

2. Työllistymis-. ja tuotantorakenne

Melkein puolet alkutuotannon ulkopuolella työllistyvistä ihmisistä, 45,3% työllistyy yksityisissä palveluissa, kuten kauppojen kassoilla, kahviloissa, kampaamoissa jne. Byrokraatteja on 24%. Loppujen työpaikat ovat jakautuneet teollisuuden ja rakentamisen piiriin. Tämä on tyypillinen teollistuneen maan työelämän rakenne. Työelämän rakenne ei pohjaa tarpeille, vaan kulutuksen ylläpitämiselle. Työllistymisessäkään ei siksi ole tärkeää mitä tekee, kunhan tienaa palkkaa, maksaa veroja ja osallistuu kuluttamiseen. Valtaosa tekemästämme palkkatyöstä ei ole hyödyllistä meidän itsemme kannalta. Sillä tuotetaan enimmäkseen viihdettä, jolla turruttaa itsemme. Käytämme sen tuottamiseen yli puolet päivistämme, jotta voimme paremmin rentoutua vapaa-ajalla tuottamamme viihteen keinoin. Halutessamme voisimme työskennellä vähemmän, ja tuottaa vähemmän tavaroita ja palveluita kulutettavaksi. Kuluttamamme tuotteet eivät ole tyytyväisyytemme ehto, perustarpeiden tyydyttäminen ja vapaus ovat.

Vuonna 2008: EK tilasto, Suomen työpaikat

alkutuotanto 4,8%
koko teollisuus 18,1%
rakentaminen 7,6%
yksityiset palvelut 45,3%
valtionhallinto 5,7%
paikallishallinto 18,3%

Suomen nykyinen ruoantuotanto ylittää omavaraisuuden tarpeet. Osa tuotteista menee vientiin, osa roskiin. Tuotanto perustuu nykyisellään yllämainittuihin seikkoihin tuontienergiasta. Ruoantuotanto, ja elämä ylipäätänsä, on kuitenkin ollut mahdollista jo ennen öljyriippuvuutta. Muutos keskitetystä, tuontienergialla tuotetusta ruoasta sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin malleihin ei ole pieni. Meidän on silti yritettävä, ja mitä aikaisemmin alamme kehittämään ratkaisuja, sitä paremmin voimme välttää nälänhätää, resurssipulaa ja kärsimystä. Viimeistään öljyn loppuessa, tai jo sen huvetessa, koko ihmisten maailma tulee olemaan kriisissä.(10)

3. Maakiistat, taistelut tuotannosta

Suomessa on ennenkin käyty taistelua maanhallinnasta ja tuotannon hallussapidosta. Suomen sisällissota vuonna 1918 puhkeamiseen vaikutti muun muassa pitkään jatkunut torpparikiista, jossa oli kyse maanhallintaoikeuksista, oikeudesta oman työn tuotantoon, sekä asumisoikeuteen. Nykyään nämä aiheet ovat julkisessa keskustelussa äärimmäisen epäpolitisoituja. Maan ja asuntojen yksityisomistus ja vuokraus ovat itsestäänselvyyksiä, ja niitä jotka nämä totuudet kyseenalaistaa ei oteta vakavasti.

Suomessa suuri osa niistä 5 % jotka työskentelevät alkutuotannossa, esimerkiksi maatiloilla omistaa omat maansa. Luonnollisten henkilöiden omistamia maatilayrityksiä MVL tarkastelussa oli vuonna 2012 kaikkiaan 50 001 kappaletta. Kaiken kaikkiaan maatiloja oli 56 623.(11) Täten voidaan pelkistää, että nykyiset viljelymaat ovat väestön viiden prosentin hallussa.

Alkutuotannon hajauttaminen vaatisi siis viljelymaiden uudelleen jakoa. Mikäli maanviljelystä harjoitetaan ilman tuontienergiaa, siihen vaaditaan enemmän työvoimaa kuin 5% väestöstä. Viljelymaiden tulisi olla taas viljelijöiden ja yhteisöjen yhteisesti ja paikallisesti hallinoituja, jotta kaikki pääsevät osallistumaan elinehtojen toteuttamiseen, eivätkä ole maanomistajien kiristettävissä.

Laaja yhteiskunnallinen resurssien uudelleenjako onkin sosiaalisen vallankumouksen perusta. Tämän tapahtumasarjan toinen puoli on se, miten jako tehdään, miten tuotanto järjestetään itseorganisoituneesti ja työnteko jaetaan tasa-arvoisesti.

Miten eteenpäin?

Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa on parhaillaan käynnissä lukuisia kestävän ruoantuotannon projekteja, mutta Euroopassa ruoantuotantoprojektit eivät ole kasvaneet vastaaviin mittoihin. Suomessa on yksittäisiä ekokyliä, joissa ihmiset pyrkivät järjestämään elämänsä ja tuotantonsa omavaraisesti omassa yhteisössään. Monet harrastavat hyötykasvien viljelyä vapaa-ajallaan, ja käynnissä on myös joitain poliittisin perustein järjestäytyneitä yhteisöviljelyprojekteja. Viljelymaata myös on vallattu ja vallataan jatkuvasti jonkin verran.

Ekokylissä ja monissa muissa omavaraisuusprojekteissa on kuitenkin ongelmana se, että kaikki eivät todellakaan pysty ostamaan maatiloja tai siirtolapuutarhoja, vaikka haluaisivatkin. Resurssit ovat jakautuneet epäoikeudenmukaisesti maailmassa, eikä omavaraisuuden harjoittaminen itsessään haasta sitä.

Ratkaisun täytyy löytyä ilman pääomaa. Siispä avainsanoja ovat maaomistussuhteiden kyseenalaistaminen ja suora toiminta, jolla yksityisomistus uudelleen jaetaan yhteisöllisesti. Näistä aiheista ja kamppailuista kirjoitetaan sarjan ensi osiossa.

Viitteet:

1. http://www.helsinki.fi/kansatiede/histmaatalous/maanjaot/maanomistusjatyovoima.htm

2.    (yleinen elintarvikeasetus (EY) N:o 178/2002, 3 art.).

3.    Lisäksi elintarvikelain 22 §:n mukaan alkutuotannoksi katsotaan elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäinen alkutuotannon tuotteiden luovutus suoraan kuluttajalle. (http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/alkutuotanto/)

4.    Vuonna 1970 öljyä kulutettiin 250 000 tonnia. Jo kuitenkin vuonna 1990-luvulle tultaessa oli öljyn kulutus maataloudessa kasvanut nykyisiin mittoihin, vuonna 1989 käytettiin kevyttä polttoöljyä 477 000 tonnia. http://www.motiva.fi/files/2382/Esiselvitys_Energiank_ytt_sek_uusiutuvien_energiamuotojen_hy_dynt_mispotentiaali_suomalaisilla_maatiloilla_15082005.pdf,
tilastokeskus

5.    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/60234-ilon-paiva-maanviljelijoille-suomi-edelleen-epasuotuisa-alue

6.    http://yle.fi/uutiset/pienilla_maatiloilla_kovat_paineet_naissa_systeemeissa_ei_voi_jatkaa/6834802

7.    http://www.stat.fi/til/mtalt/2009/mtalt_2009_2011-11-29_tau_001_fi.html,
http://www.ruokatieto.fi/ruokafakta/tietohaarukka/maatalous

8.    maataloustilastot.fi

9.    Gallup Elintarviketiedon Maatilojen kehitysnäkymät –tutkimus

10.    Luomutuotannon tuottavuudesta lähteitä mm: http://rodaleinstitute.org/our-work/farming-systems-trial/, http://www.naturalnews.com/038117_organic_farming_industrial_agriculture_comparison.htmlhttp://www.anh-europe.org/news/organic-farming-blows-conventional-farming-out-of-the-water, http://www.nature.com/nature/journal/v410/n6831/full/410926a0.html,

11.Maatilatalouden tuloverolain perusteella verotettuja aktiivimaatilayritykset, tilastokeskus 2012

12.    lukuisa lähteitä löydettävissä, mm. http://www.mnforsustain.org/oil_peaking_of_world_oil_production_study_hirsch.htm http://aikalainen.uta.fi/2013/06/04/oljyn-loppu-on-maailman-alku/

Posted in ruoantuotanto, suora toiminta, ympäristö | Comments closed

Oppivelvollisuusikää ei pidä nostaa

By Punainenkortti | Published: 2014/08/22

pakko

Kataisen hallitus päätti viime vuonna nostaa yleistä oppivelvollisuusikää. Ikää nostetaan 17 vuoteen ja jatkossa kaikien on pakko jatkaa perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa vuoden verran. Nosto laajentaa nykyistä koulupakkoa ja lisää yhteiskunnallista kontrollia. Oppivelvollisuuden noston  sijaan tarvitsemme enemmän vapaaehtoisuutta ja uusia tapoja järjestää oppimista.

Opetusministeri Krista Kiuru kertoo 1.1.2015 voimaan astuvasta uudistuksesta:

“Paitsi, että kyse on syrjäytymisen ehkäisemisestä, esitys vastaa työmarkkinoiden murrokseen. Pelkkä perusopetuksen suorittaminen ei takaa nuorelle paikkaa työelämässä eikä vastaa työelämän nykyisiin vaatimuksiin. “

Syrjäytymispuhe on retorista kikkailua, jolla oikeutetaan eri ihmisryhmiin kohdistuvan kontrollin lisäämistä. Oppivelvollisuusiän nostolla ei tavoitella kenenkään hyvinvointia vaan ihmiset pyritään lannistamaan osaksi työmarkkinoiden kuuliaista työläisreserviä.

Opetusministeriön ja hallituksen tavoitteena on “syrjäytymisen ehkäisyn” sijaan luoda EK:n ja muun eliitin toiveiden mukaisesti mahdollisimman tehokas opintoputki, jota pitkin liu’utaan sulavasti työelämään. Nykyään tosin yhä useampi päätyy opintoputkea pitkin työttömän elämään.

Koulu uusintaa haitallisia valtarakenteita

Koulu ei ole koskaan ollut neutraali instituutio. Anarkistit ja marxilaiset ovat aina olleet kiinnostuneita koulun roolista kapitalistisessa yhteiskunnassa. Marxilaiset ovat tutkineet kuinka koulu uudistaa hallitsevan luokan ideologiaa ja taloudellisia tuotantosuhteita. Anarkistit ovat pyrkineet teoriassa ja käytännössä luomaan hierarkiattomia kouluja ja haastamaan koko koululaitoksen olemassaolon oikeutuksen pohtimalla muita tapoja järjestää oppimista.

Marxilaisen Antonio Gramscin mukaan koulutuksella on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Koulutus voi johtaa ihmisten elinolosuhteiden parantumiseen, mutta se myös sitoo heidät hallitsevan luokan ideologiaan:

“Gramscin ajattelussa hegemonia voidaan käsittää hallitsevan luokan kyvyksi hallita saattamalla oma ideologiansa yleisesti hyväksytyksi ideologiaksi.”  –Koulu ja poliittinen kasvatus marxilaisessa teoriassa – Gramsci ja Althusser

Tämä aiheuttaa päänvaivaa koulumaailmassa työskenteleville. Onko opetustyöstä enemmän haittaa vai hyötyä? Uudistanko meille vahingollisia rakenteita vaikka yritän olla kriittinen?

Toisen marxilaisen Louis Althusserin mukaan koulu ja muut ideologiset valtiokoneistot palvelevat lopulta ainoastaan yhtä päämäärää, tuotantosuhteiden uudistamista. Koulu eroaa muista ideologisista valtiokoneistoista siinä, että käytännössä jokainen meistä altistuu sille vuosikausien ajan:

“Koulun erityispiirre on ennen kaikkea siinä, että se vastaanottaa länsimaissa kaikkien yhteiskuntaluokkien jälkeläiset yksi toisensa jälkeen.”

Kouluopetukseen sisältyvää piilo-opetussuunnitelmaa on tutkittu myös Suomessa.  Piilo-opetussuunnitelmalla tarkoitetaan kaikkea virallisen opetussuunnitelman ulkopuolelle jäävää, tiedostamatonta opetusta. Ihmiset toistavat yleensä tiedostamattaan yhteiskunnan normeja. Tällaisia ovat esimerkiksi normatiiviset sukupuoliroolit, joiden ylhäältä alas pakottaminen voi aiheuttaa elämänmittaisen ahdistuksen.

Koulussa ihmiset opetetaan tiedostamatta näkemään kapitalismi ainoana mahdollisena talousjärjestelmänä ja puoluepolitiikka ainoana tapana vaikuttaa yhteiskuntaan.

Anarkistisesta näkökulmasta koululaitoksiin liittyy muitakin haittoja kuin taloudellisten suhteiden uusintaminen.  Koululaitos itsessään on rakentunut äärimmäisen hierarkkisesti rehtori-opettaja-oppilas-käskytyssuhteisiin ja koulussa opitaan pitämään alistavia ja hierarkkisia ihmissuhteita normaaleina. Näin ihmiset oppivat pitämään toisiaan vihollisina ja valmistautuvat työmarkkinoiden armottomaan kilpailuun.

Anarkistit ja muut antiautoritäärit suhtautuvat yleensä äärimmäisen epäilevästi instituutioiden sisältä käsin toimimiseen. Kenties äärimmilleen koulukritiikin vei Ivan Illich, joka esitti jo 1960-luvulla koko nykyaikaisen koululaitoksen lakkauttamista. Illich korosti kaikkialla koulujen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Koulujen tilalle hän ehdotti vapaaehtoista oppimista eri yhteisöissä (koti, naapurusto, työpaikat) ja opintopiirejen muodostamista ihmisten oman kiinnostuksen kohteen mukaan.

Oppiiko koulussa?

Tero Toivanen toi esiin peruskoulun saavutuksia Kansan uutisten artikkelissa: “Peruskoulun ajatus on kuitenkin ollut, että luodaan universaali pohja, josta luokkaan katsomatta kuka tahansa voi ponnistaa eteenpäin. Se on sinällään huikea saavutus, sosiaalinen liikkuvuus on parantunut ja se on tuonut tasa-arvoa yhteiskuntaan.”

Peruskoulu on instituutiona läheistä sukua hyvinvointivaltiolle ja sen kehittäminen oli ennen kaikkea vasemmiston projekti. Sosiaalidemokraatit ja osa Vasemmistoliittoa kannattaakin nyt oppivelvollisuusiän nostoa. Peruskoulu ja oppivelvollisuus mahdollistivat omalta osaltaan hyvinvointivaltion rakentamisen. Sen myötä tuloerot vähenivät ja luokkakierto lisääntyi. Yhteiskuntaluokat eivät kuitenkaan lakanneet olemasta.

Koululaitos uusintaa yhteiskuntaluokkien lisäksi monenlaisia yhteiskunnallisia valtarakenteita. Oppivelvollisuuden noston eli koulupakon lisäämisen sijaan tarvitsemme enemmän kouluvapaaehtoisuutta. Varoja pitäisi ohjata eri yhteisöille ja helpottaa erilaisia koulun ulkopuolela tapahtuvia oppimisen muotoja. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdessä järjestetyissä opintopiireissä tai tekemisen kautta oppiminen. Toivottavasti myös Turun vapaakoulun kaltaisia projekteja perustetaan lisää.

Kirjoittaessa ajattelin ennen kaikkea peruskoulua, mutta koulun ankeuttava vaikutus koskee kaikkia kouluasteita. Kapitalismissa akaateminen vapaus on harvojen herkkua, eikä sekään ole tarkemmin ajatellen kovin mielekästä. Tässä osuva kuvaus korkeakouluopiskelusta: Viimeinkin työtön!

Posted in koulu | Tagged , , | Comments closed

Antiautoritaari- ja anarkistisivuja osa 2 (englanninkielisiä)

By Punainenkortti | Published: 2014/06/10

Ensimmäisessä osassa käsittelin seuraamiani suomenkielisiä sivuja, blogeja ja kirjoittajia. Nyt keskityn englanninkielisiin.

Maailmanlaajuinen antiautoritaarinen liikehdintä muodostaa 2010-luvulla ainoan vaihtoehdon, joka haastaa kapitalismin ja valtion luomat hierarkiat kokonaisuudessaan. Vasemmistolaiset ryhmät ja puolueet ovat muodostuneet 1900-luvun saatossa korvaamattomaksi osaksi kapitalismin elämää tuhoavaa tasapainoa, eivätkä tosissaan pyri tai kykene horjuttamaan sitä. Ei siis ihme, että Istanbulista Rio de Janeiroon ja Barcelonasta Kairoon anarkistiset toimintatavat ja ajatukset leviävät kulovalkean lailla. Jos englantia ymmärtää edes auttavasti, voi netissä olevilta anarkistisivuilta lukea tapahtumista ympäri maailmaa.

Libcom.org (sanoista libertarian communism –> vapaudellinen kommunismi) sisältää uutisia, analyysia, keskustelufoorumin ja laajan kirjaston anarkismia ja kommunismin antiautoritaarisempia haaroja käsittelevää kirjallisuutta. Sivustolle on koottu käteviä johdantoja ja lukupaketteja eri aiheista kuten anarkismista, anarkosyndikalismista, työstä, black power -liikkeestä ja niin edelleen.

Tahrir-ICN on kiinnostava blogi, joka perustettiin arabikevään kuohunnan keskellä luomaan yhteyksiä Lähi-Idän, Pohjois-Afrikan ja muun maailman välille ja levittämään antiautoritaarisia ajatuksia:

In light of the revolutionary awakening of the North African and Middle Eastern countries and the growing wave of protests in Europe it is extremely important for these movements to work not only in parallel, but to support each other.

Unfortunately, the media image of Islamic countries in Europe and European materialism in Muslim regions affects not only the stereotypical image of the majority of society, but also the anti-authoritarian circles.

It is therefore necessary to get to know each other, to see points of contact and to understand respective local conditions.

TAHRIR-ICN sisältää pohdiskelevia artikkeleja, haastatteluja ja muita pidempiä juttuja.

Anarchistnews.org on Yhdysvalloista käsin toimitettu kansainvälinen uutissivusto. Takun tapaan Anarchistnewsista löytyy uutisia, tiedotteita iskuista ja pohdintoja. Painotus on ollut Pohjois-Amerikassa, mutta sivu sisältää myös juttuja ympäri maailmaa. Infoshop.org on vähän samanhenkinen uutisivusto Pohjois-Amerikasta. Infoshop.org on ollut ensi vuonna olemassa jo 20 vuotta!

325.nostate.net uutisoi suorasta toiminnasta ja sabootasista ja keskittyy näihin liittyvien taktiikoiden pohdintaan. Jos insurektionalismi, nihilismi ja individualismi kiinnostaa, löytyy sivulta varmasti paljon materiaalia. Sisältää kattavan linkkilistan sekä kirjaston, josta voi tulostaa valmiiksi taitettuja pamfletteja.

Actforfree.nostate.net menee vähän samaan kategoriaan edellisen kanssa. Ennen kaikkea tietoa suoran toiminnan iskuista, vankitukitoiminnasta ja anarkistivankien kirjeitä. Painotus Etelä-Euroopassa (Kreikka, Italia & Espanja).

Etelä-Euroopan tapahtumia tulee muutenkin seurattua aika paljon, onhan siellä useassa maassa Pohjois-Eurooppaa laajempi ja pippurisempi anarkistiliike. Monikielisen Contra Infon englanninkielistä puolta tulee selailtua harva se päivä. Kreikkalaisen kollektiivin ylläpitämällä sivustolla kerrotaan eri tapahtumista ja tiedotetaan suoran toiminnan iskuista. Olen joskus löytänyt Contra Infon kautta kiinnostavia tapahtumia minne mennä tien päällä: anarkistisia kirjamessuja eri puolilla Eurooppaa (esim. Krotiassa ja Kreikassa) ja metsävaltauksia Saksassa. Contra Info julkaisee yleensä nopeasti tiedotteita, jopa täältä pohjolan perukoilta.

CrimethInc. kollektiivin nettisivulta löytyy pohdintaa, tietoa tapahtumista ja laaja kokoelma kollektiivin tekstejä. Materiaalia tulee aika harvakseltaan, mutta ne ovatkin yleensä pidempiä artikkeleja. Tai sitten mainoksia CrimethInc.in uusista myyntituotteista.

Uutisia radikaalista ympäristövastarinnasta voi lukea Earth First -ryhmien ympärillä pyörivästä uutissivusta Earthfirstjournal.org/newswire.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä Bite Back -sivustolta voi lukea inspiroivia tiedotteita suorasta toiminnasta eläimiin kohdistuvaa riistoa vastaan. Vaikka radikaali eläinoikeustoiminta on Suomessa taantuman kourissa, ei tarvitse mennä länsinaapuria pidemmälle lukeakseen eläinten vapautuksesta viime kuulta.

Tähän loppuun voisi huomauttaa, että jos joku muu kuin englannin kaltainen imperialistinen kieli taipuu, löytyy lähes jokaisella kielellä nykyään yksi tai useampia anarkistisivustoja.

Ja jos ei taivu niin hätä keinot keksii. Luen usein Ruotsin tapahtumista googletranslaten avulla Motkraft.net sivustolta.

Katso myös:

Antiautoritaari- ja anarkistisivuja osa 1

 

Posted in anarkismi, media | Tagged , | Comments closed

Antiautoritaari- ja anarkistisivuja osa 1

By Punainenkortti | Published: 2014/06/09

Kiakkovierasjuhlien, Nyt saa riittää -mielenosoitusten ja (poliisin) vappuäpäröinnin myötä anarkismi on saanut entistä enemmän näkyvyyttä valtamediassa. Blogosfäärissä kirjoittajat oikealta vasemmalle ovat ottaneet kantaa anarkismiin ja kehitelleet siitä mielikuvituksellisia tulkintoja tutustumatta aatteen perusteisiin tai yhdenkään anarkistin mielipiteisiin.

Onneksi nykyään löytyy yhä enemmän suomeksi kirjoittavia anarkisteja. Kokosin yhteen seuraamiani nettisivuja, blogeja ja kirjoittajia, jotka tavalla tai toisella käsittelevät anarkistista liikehdintää. Ensimmäinen osa keskittyy suomenkielisiin sivuihin.

Voimaan ja sen verkkoversioon Fifiin kirjoittaa useampi anarkisti. Nimimerkin Peristerakis blogi on kuitenkin ollut jo pitkään suosikkini Fifissä. Peristerakis kirjoittaa yleensä Kreikasta, Suomesta ja antiautoritaarisesta liikehdinnästä sekä peilailee näitä kolmea mielenkiintoisella tavalla.

Ensi vuonna 10 vuotta täyttävä Takku.net on tämän hetken ykkönen suomenkielisistä vaihtoehtomedioista. Anonyymin kollektiivin ylläpitämän Takun sisältö perustuu kenen tahansa lähettämiin uutisiin, mielipidekirjoituksiin, pohdintoihin, kuviin ja niin edelleen. Takku on myös se paikka minne voi lähettää tiedotteita sabotaaseista, suorasta toiminnasta ja muista laittomuuksista (muista tor-selaimen käyttö jos haluat pysyä anonyymina).

Takkua joskus vaivannut käännösuutisten suuri määrä tai tietynlaiseen liikehdintään profiloituminen on tasoittunut vuosien myötä. Paikallista liikehdintää koskevia juttuja tulee jatkuvasti enemmän. Muistan vielä sen kerran, kun ensimmäisen kerran laitoin anonyymina Takkuun käännösuutisen ja seuraavaksi jännitin tuleeko kommentteja. Takkuun voi kirjoitella lyhyitä juttuja ja laittaa ne sinne anonyymina, tekemällä oppii!

Anarkistisesta kirjastosta löytyy tekeillä oleva kokoelma pohdiskelevimmista anarkistisista artikkeleista. Kirjastoon kerätään nettikokoelmaa muualla julkaistuista teksteistä.

Vallankumouksen hedelmiä -blogi oli ennen suosikkejani, mutta sen tahti hidastui ja lähes pysähtyi pari vuotta sitten. Toiseksi, olkinukkejen rakentelu laiskoissa anti-antivaaliteksteissä ei nappaa. Kyseessä ei ole anarkistiblogi, mutta useat kirjoitukset kuitenkin käsittelevät eri aiheita antiautoritaarisesta näkökulmasta. Hedelmäblogi on ollut parhaimmillaan raportoidessaan ja analysoidessaan eri tapahtumia kuten mielenosoituksia. Luin netistä yhä löytyvää vanhaa Hedelmäblogia aktiivisesti ja sinne tulee yhä palattua muistelemaan vuosia 2009-2011. Hedelmäarkistojen selailuun saa varata aikaa. Sieltä löytyy tekstejä vaikka mistä, kuten Opiskelijatoiminnasta, talonvaltauksista, epämääräisempää fiilistelyä, filosofeista ja kasvissyönnistä yms.

Viimeaikaisista tuttavuuksista sarjakuvablogi Tajukankaan kutoja on tehnyt vaikutuksen. Se on täynnä hienoja sarjiksia lempiaiheistani: anarkistiset ja feministiset kysymykset, mielenosoitukset, elämä, vallatut talot ja monet muut. Kannattaa tsekata!

Uudesta Suomesta löytyy muutama kirjoittaja löytyy muutamia kiinnostavia kirjottajia. Antti Rautiaisen kirjoitukset ovat lähes aina mielenkiintoisia. Useampi tuntemani henkilö on kertonut minulle Antin kirjoitusten selkeyden ja johdonmukaisuuden tehneen aikoinaan suuren vaikutuksen. Näitä ei välttämättä jaksa lukea väsyneenä, mutta jos jostain kysymyksestä (varsinkin Venäjää ja Itä-Eurooppaa koskien) kaipaa faktoihin pohjautuvaa anarkistista näkemystä, se löytyy todennäköisesti Antin blogista.

Hiljattain Uudessa Suomessa aktivoitunut Suvi Auvinen on kirjoittanut kovaan tahtiin viimeisen kuukauden ajan. Suvin Jos jotain leikataan, niin Stubbilta pää kirjoitus poistettiin pikavauhtia Uudesta Suomesta, mutta löytyy linkin takaa Takusta.

Seuraavassa osassa keskityn englanninkielisiin sivustoihin.

Posted in media | Tagged , | Comments closed

Porvari vapisee vappuna

By Punainenkortti | Published: 2014/04/28

Vappu on täällä taas. Ainakin Helsingissä ja Tampereella anarkistit ja muut antikapitalistit ovat aloittaneet valmistautumisen hyvissä ajoin. Pian sima solisee ja kaduilla paukkuu.

Vapun parhaita perinteitä noudattaen ja ehkä hiukan viime joulukuun Kiakkovierasjuhlista inspiroituneena Helsingin vappupäivän anarkistiblokin kutsussa korostuu luokkataistelu. Tähän on tietenkin syynsä, sillä hallitus on perseillyt pitkin kevättä ja tehnyt leikkauspäätöksiä, joiden seurauksia köyhät maksavat vielä pitkään selkänahastaan. Paitsi jos syntyy tarpeeksi vastarintaa..

vappu1

“Arkadianmäellä istuu joukko rikkaita loisia, jotka hokevat, että ”vastakkainasettelujen aika on ohi ja ettei Suomessa ole luokkaeroja – paskapuhetta!

Tuloerot kasvavat ja samaan aikaa, kun leikkauspolitiikkaa hyökkää heikoimmassa asemassa olevien kimppuun, rikkaat rikastuvat entisestään. Vain harvoilla on mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon omasta elämästään ja ympäristöstään.”

-Helsingin Kutsu vappumarssin anarkistiblokkiin 1.5.

vappu21

Tampereella taas aloitetaan jo vappuaattona retrosti nimetyllä Karnevaalilla kapitalismia vastaan. Luvassa on kutsun mukaan mielenosoitus, katubileet, ruokaa ja bändejä.

Tampereen antikapitalistista mielenosoitusta on mainostettu julisteilla, banderollin pudotuksilla, sarjakuvilla ja ties millä:

vappu

vappumainos-pieni-1

Helsingissä taas yllättävän iso Nyt saa riittää -mielenosoitus sähköisti tunnelmaa kaduilla alle viikko ennen vappua:

1897718_869798973046407_3275157387856143123_nMutta miksi anarkistit juhlivat vappua?

Vapulla on historian saatossa ollut useita merkityksiä. Mutta monet ihmiset jotka viettävät tätä vallankumouksellisen työväenliikkeen perinteistä juhlapäivää, eivät ole selvillä vapun taustasta.Tapahtuma, joka on niin anarkistien vapunvieton kuin koko vapputradition takan, liittyy toukokuun 1886 Chicagon tapahtumiin.

–Miksi sitä vappua oikein vietetäänkään

Vapun synkästä taustasta huolimatta se on yksi harvoista työväen kansainvälisistä juhlapäivistä. Tehdään vapusta taas vaarallinen juhla, joka saa porvarit kaikkialla vapisemaan – barrikadeilla bailataa!

foto_no_exif-sima

Posted in vastarinta | Tagged , , , , | Comments closed

Mitä on anarkismi?

By Punainenkortti | Published: 2014/04/27

Anarkismi on poliittinen aate, jonka pyrkimyksenä on luoda taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosiaalisista valtahierarkioista vapaa yhteiskunta. Anarkismin kannattajia kutsutaan anarkisteiksi. He kannattavat vapaaehtoisiin suhteisiin perustuvaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset ovat mahdollisimman vapaita ja tasa-arvoisia yksilöitä.

Anarkismin koostuu lukuisista eri suuntauksista, jotka painottavat erilaisia asioita. Kaikki anarkistit ovat kuitenkin samaa mieltä joistain perusperiaatteista. Näitä ovat keskinäinen avunanto, vapaaehtoiset yhteenliittymät, autonomia, itsehallinto, horisontaalisuus, suora toiminta ja vapaus päättää omasta elämästä.Radikaaliin yhteiskunnalliseen muutokseen tarvitaan vallankumous.

Nykyinen kapitalistinen talousjärjestemä ei toimisi ilman yhteiskuntaluokkien olemassaoloa. Valtio on olemassa pitääkseen yllä nykyisiä tuotantosuhteita ja turvatakseen omistavan luokan edut. Nykyaikainen valtiokoneisto on monimuotoisempi kuin se, jota anarkistit analysoivat ja pyrkivät tuhoamaan 1800-luvulla. Sen keskeisiin tehtäviin kuuluu kuitenkin yhä ylläpitää väkivaltakoneistoa (poliisi, armeija, rajavartijat jne.) ja uusintaa hallitsevan luokan riistoon pohjautuvaa maailmankuvaa (koululaitos, massamedia, edustuksellinen demokratia jne.).

Anarkistien tavoitteena on lakkauttaa kapitalismi, purkaa valtio ja rakentaa uudenlaisia, vapaampia ja tasa-arvoisempia yhteiskuntia. Anarkistit  tavoittelevat kommunistien tapaan luokatonta yhteiskuntaa. He  vastustavat kuitenkin luokan lisäksi kaikkia hierarkioita, tapahtui  ihmisten syrjivä lokerointi sitten sukupuolen, etnisyyden, seksuaalisen  suuntauksen, vammaisuuden tai jonkin muun asian perusteella. Vallankumouksella anarkistit eivät tarkoita valtiovallan siirtoa yksistä käsistä toisiin, vaan hierarkisten valtio- ja muiden hallinnan rakenteiden täydellistä purkamista. Muista poliittisista aatteista poiketen anarkistit eivät pyri johtamaan muita ihmisiä, vaan kannustavat kaikkia toimimaan oma-aloitteisesti oman elämänsä parantamiseksi paremman yhteiskunnan rakentamiseksi tässä ja nyt. Anarkistit pyrkivät järjestäytymään niin, että kaikilla olisi yhtälainen sananvalta kaikkia  koskeviin päätöksiin. Siksi anarkistien keskuudessa käytetään usein, joskaan eivät aina, konsensus-päätöksentekoa, suoraa demokratiaa ja muita menetelmiä, joilla pyritään osallistamaan kaikki yhteiseen päätöksentekoon.

Anarkistit eivät pidä edustuksellista demokratiaa todellisena demokratiana. Poliittiset puolueet ovat hierarkkisesti rakentuneita ja sisäisesti epädemokraattisia. Puolueet pyrkivät vahvistamaan valtiota ja sitä kautta ylläpitävät kapitalismia. Ne toimivat edustuksellisesti vailla laajempaa mandaattia. Puolueet pyrkivät toimimaan eturyhmänä ja etujoukkona sen sijaan, että ihmiset päättäisivät suoraan itse omasta elämästään ja sitä koskevista asioista. Huolimatta muusta vallastaan rikkaimmilla ihmisillä on myös vahva edustus parlamentissa ja tulee aina olemaan jos koko taloudellisen riistoon perustuvaa kapitalistista järjestelmää ei pureta. Taloudellinen eliitti ja valtio hyötyvät toisistaa, sillä rikkaat pönkittävät heitä suojelevaa ja heille erivapauksia tarjoavaa valtiota. Näistä ja monista muista syistä anarkistit toimivat ulkoparlamentaarisesti.

Anarkismi Suomessa

Suomen työväenliikkeessä esiintyi anarkistisia ajatuksia jo yli sata vuotta sitten. Samoihin aikoihin alettiin kirjoittaa suomeksi anarkismista ja kääntää sitä käsittelevää kirjallisuutta. Nykyaikainen anarkistinen toiminta alkoi muotoutua uudelleen käytännössä tyhjästä 1960-luvulla vaihtoehtoliikehdinnän ja opiskelijaliikkeen ympärille. Siitä lähtien on myös ilmestynyt taukoamatta erilaisia anarkistisia ja antiautoritäärisiä ajatuksia käsitteleviä tekstejä, lehtiä ja kirjoja.

Nykyään kaikissa Suomen isoissa kaupungeissa toimii useita erilaisia anarkistiryhmiä. Osa näistä ryhmistä on suljettuja ja osa kaikille avoimia. Tämän lisäksi anarkistit toimivat muun muassa asumiseen ja toimitiloihin liittyvissä projekteissa, kouluissa ja kasvatuksen parissa, työpaikoilla (yksilöinä ja/tai ammattiliittojen kautta) ja he kokeilevat erilaisia tapoja järjestää ruoantuotantoa. Anarkistien kiinnostus kattaa oikeastaan kaikki elämän osa-alueet vaikka yksilöt ja ryhmät painottavat usein jotain erityistä kysymystä toiminnassaan.

Suomen vanhin edelleen aktiivisessa käytössä oleva vaihtoehtomedia on anarkistinen Takku.net –sivusto. Takusta löytyy uutisten, pohdintojen ja foorumin lisäksi muun muassa tapahtumakalenteri. Kuka tahansa voi lisätä sivustolle tekstejä tai tapahtumia, kunhan ne eivät ole ristiriidassa sivuston periaatteiden kanssa.

Anarkismiin voi tutustua tulemalla erilaisiin tapahtumiin ja juttelemalla ihmisten kanssa. Tämän lisäksi kirjastoista ja internetistä voit lukea runsain mitoin tekstejä ja kokonaisia kirjoja anarkismista suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja muilla kielillä.

Posted in anarkismi, yleistä | Tagged | Comments closed