Radikaalioikeiston Bermudan kolmio – Osa 1: Suomen sisu

Useasta kirjoituksesta koostuva sarja esittelee Suomessa vuonna 2015 vaikuttavia radikaalioikeistolaisia ryhmiä. Kauhistelevan moralisoinnin tai dialogin käymisen sijaan haluamme ymmärtää radikaalioikeistolaisia projekteja paremmin voidaksemme tuhota ne ja niiden yhteiskunnallisen kasvualustan.

Viimeisen vuoden aikana perussuomalaisten fasistisiipi ja sen ulkoparlamentaariset liittolaiset ovat alkaneet pelata entistä enemmän avoimin kortein. Äärikansallismielisen liikkeen Bermudan kolmion muodostaa Suomen sisu (SS), Suomen vastarintaliike (SVL) ja verkkolehti Sarastus. SS:n edustus perussuomalaisissa on selvä, sillä monet Sisun entisistä ja nykyisistä jäsenistä aina puheenjohtajaa myöten ovat persujen jäseniä ja jopa kansanedustajia. Perussuomalaiset ei olisi ikinä saanut vuoden 2011 jytkyä ilman, että Timo Soini olisi pettänyt nuoruuden puheensa rasistien kanssa liittoutumisesta.

SS:n puheenjohtaja Olli Immosen toiminta ja sen hyväksyminen tai jopa puolustaminen on osoittanut, että perussuomalaisten sisusiiven ja sen kanssa osin päällekkäin menevän hallaaholaisen siiven riveistä löytyy SVL:n tukijoita. Sarastus-lehden rooli tuntuu lähinnä olevan älyllisen selkärangan lujittaminen sekä 15 minuutin julkisuudessa Ilman-kirjallaan paistatelleen Timo Hännikäisen tarjoama kirjailijan aseman tuoma legitimiteetti.

Edellä mainittujen järjestöjen lisäksi useat nettisivustot, kuten Hommaforum tai MV-lehti (ennen nimellä Mitä Vittua??!!) ovat toimineet internetissä tärkeänä kokoajana sekalaiselle joukolle rasisteja, nationalisteja ja radikaalioikeistolaisia En aio tässä käsitellä marginaalisempia äärinationalistisia ryhmiä, kuten Musta sydän-kollektiivia tai Finnish Defence Leagueta. Molemmat ovat järjestäneet vain pari pientä julkista tapahtumaa, jonka jälkeen niiden toiminta tuntuu hyytyneen täysin pääsemättä edes kunnolla alkuun.

Persut eivät ole ainoa eduskunnan siirtolaisvastainen puolue, mutta sen hallituspaikan myötä ja  perussuomalaisten “nuivan” siiven edustajien kautta rasismi ja suoranainen fasismi on ottanut viime vuosien aikana entistä isompia askelia kohti laajempaa hyväksyntää. Persujen kasvu on ruokkinut äärikansallismielistä liikettä ja avannut sille entistä enemmän tilaa toimia. Ymmärtääkseen mistä ja miten nykyinen entistä tiiviimmin yhteistyötä keskenään tekevä äärikansallismielinen liike Suomessa on muodostunut pitää tuntea nykyisten äärikansallismielisten järjestöjen historia.

Suomen sisu kokoaa äärikansallismielisiä yhteen

Suomen 2000-luvun toistaiseksi vanhimmaksi äärinationalistiseksi järjestöksi  osoittautunut Suomen sisu perustettiin 6. marraskuuta 1998. Se on ollut siis toiminnassa lähes 17 vuotta. SS:a voi kuvailla äärikansallismielisyydestä kiinnostuneiden ihmisten tapaamispaikaksi ja ajatushautomoksi.  Vaikka SS:n taustalla oli osittain 1990-luvun natsiskinhead-liike, alkoi Sisu nopeasti pyrkimään eroon natsiskinien ulkoisesta olemuksesta ja liikkeen kasvamiselle vahingollisesta maineesta äärikansallismielisistä väkivaltaisina öykkäreinä. Alkuvuosina järjestön sivuilla kuitenkin linkitettiin klassiseen kansallissosialistiseen sekä uudempaan radikaalioikeistolaiseen kirjallisuuteen.

SS:a oli perustamassa sittemmin monen sisulaisen tapaan Perussuomalaisiin soluttautunut Teemu Lahtinen. Lahtisen tausta on epäonnistuneessa Isänmaallisen kansanliikkeen uudelleen lämmittelyssä, johon hän liittyi jo 16-vuotiaana vuonna 1993. Wikipediassa kerrotaan Suomen sisun perustamisesta ja perustajista:

Suomen Sisun perustajat tapasivat helsinkiläisessä Burning Books -kirjakaupassa. Kauppa perustettiin 1996 myymään sotilasalaa ja historiaa käsitteleviä kirjoja. Kaupassa tapasivat eri henkilöt, jotka olivat kiinnostuneita nationalismista ja harvinaisista keskustelunaiheista, kuten toisen maailmansodan tapahtumien tarkastelusta häviäjän eli kansallissosialistien näkökulmasta.^[20]

Suomen Sisun perustivat (myöhempi puheenjohtaja) Teemu Lahtinen.^[21], Burning Books -kirjakaupan Mikko Mikonmaa, Jura Jukola sekä Mika Purjesalo. Lahtinen oli nuorena kiinnostunut isänmaallisuudesta aatteena ja toiminut partiossa. Hän oli ollut mukana 1990-luvun Isänmaallisen Kansallis-Liiton toiminnassa paikallistasolla. Lahtinen oli luonnostelemassa liikkeen mahdollista nuorisotoimintaa, jonka nimeksi ehdotettiin Isänmaallista nuorisoa. IKL:n toiminnan hiipuessa 1998 Lahtinen alkoi muutaman muun kanssa suunnitella uutta kansallismielistä nuorisojärjestöä.^[22] Mikko Mikonmaa oli antikommunistisen, ANC:tä arvostelevan Etelä-Afrikan ystävät ry:n perustajajäsen. Hän toimi myös Inkeriläiset ja Karjalaiset heimoveteraanit ry:ssä, Itsenäisyyden puolesta ry:ssä ja aluepalautuksia vaativassa Tarton rauha ry:ssä. Helsingin keskustelupiiristä syntyi Suomen Sisu, jonka nimivaihtoehtoina olivat ”Nuorhakkapeliitat” ja ”Suomalainen nuoriso”.^[21]

Teemu Lahtinen, perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Espoosta sekä yksi Suomen sisun perustajista, järjestön ensimmäinen puheenjohtaja sekä nykyinen varapuheenjohtaja.

Lahtinen muistelee, että 2000-luvun alussa SS hahmotti itsensä metapoliittiseksi järjestöksi:

Sisu on metapoliittinen järjestö ja sen sisässä käytiin 2000-luvun alussa keskustelua siitä, että tulisiko pysyä kokonaan puolepolitiikan ulkopuolella vai mennä mukaan vaikuttamaan. Kun yhteisymmärrys poliittisen vaikuttamisen välttämättömyydestä asiamme edistämiseksi oli saavutettu, alkoi keskustelu siitä, että pitäisikö liikkeellä olla oma puolue vaiko vaikuttaa olemassa olevien kautta. Myös ajatusta Sisun järjestymistä sellaisenaan puolueeksi pidettiin jäsenistössä esillä, mutta johdossa katsoimme että Sisun kaltaiselle sitoutumattomalle kansalaisjärjestöllekin on oma paikkansa. Ensin pääasiassa hahmoteltiin uutta kansallista puoluetta, mutta lopulta päädyttiin siihen, että rintaman on oltava leveä ja vaikutusta on tapahduttava läpi puoluekentän. Tätä varten kuitenkin tarvittiin yksi painostuspuolue, jonka uhka muuttaisi muitakin.

Painostuspuolueeksi valikoitui perussuomalaiset. Vuoden 2004 kunnallisvaalien aikoihin useat SS:n aktiivit alkoivat toimia perussuomalaisissa  ja vuoden 2008 kuntavaaleissa ensimmäiset sisulaiset valittiin sen kautta kaupunginvaltuustoihin. Valituiksi tuli ainakin Jussi Halla-aho Helsingissä, Teemu Lahtinen Espoossa ja silloinen puheenjohtaja Johannes Nieminen Vantaalla. Määrätietoisesti perussuomalaisten puoluekoneiston valtaamiseen keskittyneet sisulaiset saivat entistä enemmän poliittista vaikutusvaltaa saavuttamalla puolueen sisällä tärkeäksi kokemiaan paikkoja. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa useita sisulaisia pääsi eduskuntaan (ainakin Jussi Halla-Aho Helsingistä, Juho Eerola Kotkasta, James Hirvisaari Asikkalasta ja Olli Immonen Oulusta). SS:n verkkosivujen keskustelupalsta hiipui hiljalleen, kun Jussi Halla-Ahon verkkosivujen keskustelijat perustivat Hommaforumin.

Homman perustajajäseniin kuulunut Matias Turkkila on nykyisin Perussuomalainen-lehden päätoimittaja. Vuonna 2011 Lahtinen arvioi, että “maahanmuuttokritiikki” eli Hommaforumin syövereissä osin tiedostamatta ja osin tietoisen poliittisen projektin seurauksena luotu rasistinen uudiskieli oli lyönyt itsensä läpi suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Suomen sisun tavoitteena onkin perustamisestaan lähtien ollut vaikuttaa ei vain perussuomalaisiin vaan koko parlamentaariseen puoluekenttään  luomalla eri puolueille painetta toimia populistisesti äänestäjien menettämisen pelossa.

SS:n taktiikoille löytyy kansainväliset esikuvansa “Ranskan uudesta oikeistosta” ja muista Toisen maailmansodan jälkeisistä uusfasistisista liikkeistä. Aattellisesta taustasta voi lukea lisää esimerkiksi muutama vuosi sitten julkaistusta Äärioikeisto Suomessa kirjasta. Toisaalta äärikansallismielisten esikuvaksi kelpaavia fasistisia liikkeitä löytyy myös Suomen historiasta. Vuosina 1929–1932 vaikuttanut Lapuan liike pysytteli puoluepolitiikan ulkopuolella ja  halusi vaikuttaa eduskunnan kaikkiin (oikeisto)puolueisiin ja sen radikaaleimmat edustajat halusivat kumota koko “eduskuntapuolueiden itsevallan”. Lapuan liikkeen seuraajaksi perustettu radikaalioikeistolainen Isänmaallinen kansanliike osallistui puoluepolitiikkaan ja meni vuoden 1933 vaaleihin vaalilittossa kokoomuksen kanssa.

SS:n vahvuus ja heikkous on aina ollut keskittyminen mediapolitiikkaan aiheuttamalla mahdollisimman suuria julkisia kohuja. Ensimmäinen laajasti uutisoitu kohu koski Muhammad-pilakuvien julkaisemista järjestön nettisivuilla. Sisu julkaisi kuvat verkkosivuillaan seuraten Ruotsissa toimivan Ruotsidemokraatit puolueen esimerkkiä.  Mediapelillä SS on päässyt usein vaikuttamaan järjestön pienestä koosta huolimatta julkiseen keskusteluun ja muokannut yhteiskunnallista ilmapiiriä. Äärimmäistä talousliberalismia edustava Kokoomukseen linkittyvä Libera-säätiö mainitsee raportissaan Suomen sisun olevan yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista lobbareista.

SS:ltä on kuitenkin puuttunut katujoukot, joten se on keskittynyt lähinnä kannaottojen tehtailuun ja julkisuudessa provosoimiseen. SS:a perustamassa ollut Lahtinen yritti jo 1990-luvun puolivälissä Isänmaallisen kansanliikkeen heikoksi jääneen uudelleen lämmittelyn puitteissa ehdottaa fasistisen Sinimustat-nuorisojärjestön uudelleen perustamista. Ajatus 1930-luvulta inspiraatiota hakeneesta katukaartista ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen.

Kabineteissa haaveillaan äärinationalistisesta katuliikkeestä

Perussuomalaisten vuoden 2011 jytkyn jälkeen sisulaiset viettivät ainakin julkisuudessa muutaman vuoden hiljaiseloa. Vuonna 2013 SS:n johtoon valittiin ensimmäisen vuoden perussuomalainen kansanedustaja Olli Immonen Oulusta. Immosen nimi lienee tässä vaiheessa jo tuttu jokaiselle politiikkaa seuraavalle. On syytä kuitenkin palauttaa mieleen, että kohujulkisuudella pelaava Immonen on toiminut pitkään ja määrätietoisesti äärikansallismielisessä liikkeessä. Immonen liittyi Suomen sisuun vuonna 2007, jolloin hänestä myös tuli Suomen sisun Pohjois-Pohjanmaan piiripäällikkö.

Olli Immonen, perussuomalaisten kansanedustaja ja Suomen sisun nykyinen puheenjohtaja.

Immosen myötä SS tietyssä mielessä alkoi aktivoitua uudelleen ja ensimmäinen julkinen kohu seurasikin hänen valintansa jälkeen jo joulukuussa 2013. Tuolloin Immonen pääsi lehtiin jättämällä hallitukselle kirjallisen kysymyksen etnisen rekisterin perustamisesta. Tästä lähtien SS on lähinnä puheenjohtajansa suulla antanut yhä suoremmin väkivallalla vihjailevia lausuntoja ja toiminut entistä avoimemmin erilaisten äärinationalististen ryhmien kanssa SVL:stä alkaen. Järjestöt eivät virallisesti ole olleet järjestämässä samoja tapahtumia, mutta molempien järjestöjen aktiivit osallistuvat todistetusti toistuvasti samoihin tilaisuuksiin.

Nykyään SS:n kotisivuilla linkataan etusivulla kahdelle sivustolle, Hommaforumille ja Sarastus-verkkolehteen. Sisulaiset ovat solmineet Hännikäisen aloitteesta perustetun Sarastuksen toimituskuntaan sen verran hyvät välit, että järjestöt ovat alkaneet järjestämään viimeisen vuoden aikana yhteisiä tapahtumia. Vuoden 2014 lopulla äärinationalistinen liike otti Suomessa uusia askelia, kun se järjesti ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin monella tasolla onnistuneen mielenosoituksen. 6.12.2014 järjestetty, Helsingin Töölössä kokoontunut 612-marssi oli noin 150 hengen osanottaja määrällä luultavasti isoin Suomessa Toisen maailmansodan jälkeen järjestetty äärinationalistinen mielenosoitus. Osa marssijoista oli SVL:n kontaktien kautta useasta maasta tulleita uusnatseja (ainakin Ruotsista, Norjasta, Italiasta ja Saksasta). On epäselvää, missä vaiheessa ja kenen aloitteesta SS:n tai Sarastuksen piiristä on luotu kontaktit kansallissosialistiseen Suomen vastarintaliikkeeseen.

6.12.2014 järjestetty 612-marssi, jota mainostettiin tapahtuman oman verkkosivun lisäksi Suomen sisun, Sarastus-lehden ja Suomen vastarintaliikkeen nettisivuilla sekä käytännössä kaikkien Suomen äärinationalististen toimijoiden kanavia pitkin.

Marssia suunniteltiin salaisissa tapaamississa ja sitä pohjustettiin ainakin marraskuussa 2014 järjestetyssä SS:n iltajuhlassa, jossa Sarastuksen Hännikäinen piti juhlapuheen. Hännikäinen on myös 612-yhdistyksen puheenjohtaja ja tapahtumat verkkosivut on rekisteröity hänen nimiinsä. SS ei ollut 612-marssin virallinen järjestäjä, kuten ei taktisista syistä mikään muukaan radikaalioikeistolainen järjestö, mutta silti järjestön nettisivuilla mainostettiin mielenosoitusta hyvissä ajoin. Nettisivulla olleen viestin sanoin “Sisu sai kunnian olla välittämässä viestiä eteenpäin”. Mielenosoituksen jälkeen julkaistut kuvat ja järjestäjien erilaiset julkilausumat todistavat, että marssin käytännön järjestelyihin osallistui SVL:n aktiiveja vähintään turvamiesten roolissa. SVL:n johtaja Juuso Tahvanainen laski tapahtumassa seppeleen haudoille Hietaniemen haustausmaalla. Aika ei kenties ollut vielä tuolloin kypsä perussuomalaisissa toimivien sisulaisten julkiseen esiintymiseen SVL:n kansallissosialistien kanssa samassa mielenosoituksessa.

Kuvakaappaus 612.fi Facebook-sivulta, jossa kerrotaan Timo Hännikäisen olevan rekisteröimättömän yhdistyksen puheenjohtaja.

Suomen vastarintaliikkeen johtaja Juuso Tahvanainen laskee seppeleen Hietaniemen haudoille 612-tapahtumassa.

Puoli vuotta myöhemmin perussuomalaisten Immonen ja Lahtinen jo kuitenkin poseerasivat SVL:n kansallissosialistien kanssa samassa kuvassa, kun radikaalioikeiston Bermudan kolmio kokoontui muistojuhlaan Eugen Schaumanin haudalle Porvoossa 16.6.2015 . Muistotilaisuuden virallisina järjestäjinä toimi Suomen sisu ja Sarastus-lehti.

Eugen Schaumanin muistotilaisuuden kutsu vuodelta 2015. Suomen sisu ja Sarastus-lehti olivat tapahtuman virallisia järjestäjiä, mutta myös Suomen vastarintaliike otti osaa tapahtumaan.

SVL:n aktiivit tulivat “täysin sattumalta” samaan aikaan pienelle porvoolaiselle hautausmaalle Sarastuksen ja SS:n aktiivien kanssa. Vaikka SVL ei 612-marssin tapaan ollut tapahtuman virallinen järjestäjä, päätettiin tällä kertaa koetella itsenäisyyspäivän mielenosoitusta enemmän perussuomalaisten rajoja. Netissä yhä leviävässä kuvassa SS:n entinen puheenjohtaja ja perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Lahtinen sekä nykyinen puheenjohtaja ja perussuomalaisten kansanedustaja Immonen poseeraavat Schaumanin haudalla yhdessä SVL:n aktiivien, natsiskinheadien ja Sarastuksen Hännikäisen kanssa. Tapahtuman jälkeen SVL:n sivuilla julkaistiin oma raportti tapahtumasta, mutta Immonen väitti silmät pyöreinä, ettei tiennyt ottavansa muistokuvaa kansallissosialistisen järjestön aktiivien kanssa.

Hautakäyntiä ennen Immonen ehti jo päästä muutamaan lehteen julkaisemalla tekstin, jossa hän haaveilee siitä miten “on saatava aikaan kansallismielinen vallankumous”. Lauantain 25.7.2015 vastaisena yönä Immonen sai maailmanlaajuista julkisuutta julkaistessaan poliitikkosivullaan ja SS:n Facebook-sivulla lyhyen päivityksen, jossa hän julistaa äärinationalistisesti sotaa monikulttuurisuutta vastaan kansakunnan puolesta. Tällä kertaa Immosen kirjoitus aiheutti entistä suuremman vastareaktion sekä muissa puolueissa että perussuomalaisten sisällä. Monet ovat verranneet Immosen kirjoitus radikaalioikeistolaisen massamurhaaja Anders Behring Breivikin manifestiin ja huomauttaneet Breivikin taas inspiroituneen Halla-Ahon kirjoituksista.

Immosen kirjoitusta myös 15 000 ihmisen rasismin vastainen massamielenosoitus Helsingissä. Erilaisia antirasistisia ja antifasistisia mielenosoituksia järjestettiin monessa kaupungissa ja niihin osallistui yhteensä yli 20 000 ihmistä. Valitettasti  15 000 kansalaistorilla seisovaa ihmistä ei vielä pysäytä äärinationalistista liikettä. Liberaalin antirasismin ja yleisesti antifasismin ongelmiin paneudun myöhemmin.

Päätään nostanut äärinationalistinen liikehdintä on saanut jopa Helsingin sanomat skarppaamaan toimituksellisessa linjassaan. Viime aikoina Hesarissa on kirjoitettu suoremmin Suomen sisusta ja järjestön yhteyksiä Suomen vastarintaliikkeen uusnatseihin:

On myös äärikansallisten sisusiipi. Sen muodostavat ne poliitikot, joiden tausta on Suomen Sisu -järjestössä. Suomen Sisu perustettiin vuonna 1998, ja sen piiristä puolueeseen ovat tulleet europarlamentaarikko Jussi Halla-aho, kansanedustajat Juho Eerola ja Olli Immonen, Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila ja sittemmin puolueesta erotettu   James Hirvisaari.

Suojelupoliisi on luokitellut Suomen Sisun äärioikeistolaiseksi, mutta ei natsihenkiseksi. Tosin järjestön johtoa on Immosen puheenjohtajakaudella esiintynyt myös uusnatsien kanssa.

Tarjoaaako SVL:n tappeluihin hakeutuvat natsit SS:lle katukaartia, jota sen aktiivit eivät itse ole onnistuneet järjestämään? Vai harjoittevatko sisun jäsenet tätä varten suljetuilla kesäleireillään ampumista ja itsepuolustusta?

Nähtäväksi jää millaiseksi Suomen sisun rooli muotoutuu lähivuosina. Perussuomalaisten puoluekokous 8.-9.8.2015 ei juuri muuttanut järjestön nykyistä tilannetta suhteessa sen turvasatamana toimivaan puolueeseen. Perussuomalaisten kolmanneksi varapuheenjohtajaksi nousi Immosta avoimesti tukeva persunuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen. HS:ssa haastatellun tutkijan arvion mukaan Soini säilyttää valta-asemansa vielä kaksi vuotta, mutta tämän jälkeen hallaaholaiset ja sisulaiset saattavat yrittää ottaa puolueen kokonaan haltuunsa.  Soinin hyväksynnällä puolueeseen pesiytyneet äärinationalistit pitävät ulkoministerin hiljaisuudesta päätelleen puolueen johtajaa jo kuristusotteessa.

Vuoden 2017 perussuomalaisten puoluekokousta odotellessa Suomen sisu jatkaa julkisuudessa provosoimista ja pyrkii veikkaukseni mukaan järjestämään entistä avoimemmin erilaisia tapahtumia muiden äärinationalististen ja radikaalioikeistolaisten ryhmien kanssa. Ihmettelisin jos viime vuonna järjestetty 612-mielenosoitus ei saisi joulukuussa 2015 jatkoa. Rasismin ja fasismin vastustajilla ei hetkeen lopu hommat kesken.