Oppivelvollisuusikää ei pidä nostaa

pakko

Kataisen hallitus päätti viime vuonna nostaa yleistä oppivelvollisuusikää. Ikää nostetaan 17 vuoteen ja jatkossa kaikien on pakko jatkaa perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa vuoden verran. Nosto laajentaa nykyistä koulupakkoa ja lisää yhteiskunnallista kontrollia. Oppivelvollisuuden noston  sijaan tarvitsemme enemmän vapaaehtoisuutta ja uusia tapoja järjestää oppimista.

Opetusministeri Krista Kiuru kertoo 1.1.2015 voimaan astuvasta uudistuksesta:

Paitsi, että kyse on syrjäytymisen ehkäisemisestä, esitys vastaa työmarkkinoiden murrokseen. Pelkkä perusopetuksen suorittaminen ei takaa nuorelle paikkaa työelämässä eikä vastaa työelämän nykyisiin vaatimuksiin.

Syrjäytymispuhe on retorista kikkailua, jolla oikeutetaan eri ihmisryhmiin kohdistuvan kontrollin lisäämistä. Oppivelvollisuusiän nostolla ei tavoitella kenenkään hyvinvointia vaan ihmiset pyritään lannistamaan osaksi työmarkkinoiden kuuliaista työläisreserviä.

Opetusministeriön ja hallituksen tavoitteena on “syrjäytymisen ehkäisyn” sijaan luoda EK:n ja muun eliitin toiveiden mukaisesti mahdollisimman tehokas opintoputki, jota pitkin liu’utaan sulavasti työelämään. Nykyään tosin yhä useampi päätyy opintoputkea pitkin työttömän elämään.

Koulu uusintaa haitallisia valtarakenteita

Koulu ei ole koskaan ollut neutraali instituutio. Anarkistit ja marxilaiset ovat aina olleet kiinnostuneita koulun roolista kapitalistisessa yhteiskunnassa. Marxilaiset ovat tutkineet kuinka koulu uudistaa hallitsevan luokan ideologiaa ja taloudellisia tuotantosuhteita. Anarkistit ovat pyrkineet teoriassa ja käytännössä luomaan hierarkiattomia kouluja ja haastamaan koko koululaitoksen olemassaolon oikeutuksen pohtimalla muita tapoja järjestää oppimista.

Marxilaisen Antonio Gramscin mukaan koulutuksella on sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Koulutus voi johtaa ihmisten elinolosuhteiden parantumiseen, mutta se myös sitoo heidät hallitsevan luokan ideologiaan:

Gramscin ajattelussa hegemonia voidaan käsittää hallitsevan luokan kyvyksi hallita saattamalla oma ideologiansa yleisesti hyväksytyksi ideologiaksi.”  Koulu ja poliittinen kasvatus marxilaisessa teoriassa – Gramsci ja Althusser

Tämä aiheuttaa päänvaivaa koulumaailmassa työskenteleville. Onko opetustyöstä enemmän haittaa vai hyötyä? Uudistanko meille vahingollisia rakenteita vaikka yritän olla kriittinen?

Toisen marxilaisen Louis Althusserin mukaan koulu ja muut ideologiset valtiokoneistot palvelevat lopulta ainoastaan yhtä päämäärää, tuotantosuhteiden uudistamista. Koulu eroaa muista ideologisista valtiokoneistoista siinä, että käytännössä jokainen meistä altistuu sille vuosikausien ajan:

Koulun erityispiirre on ennen kaikkea siinä, että se vastaanottaa länsimaissa kaikkien yhteiskuntaluokkien jälkeläiset yksi toisensa jälkeen.”

Kouluopetukseen sisältyvää piilo-opetussuunnitelmaa on tutkittu myös Suomessa.  Piilo-opetussuunnitelmalla tarkoitetaan kaikkea virallisen opetussuunnitelman ulkopuolelle jäävää, tiedostamatonta opetusta. Ihmiset toistavat yleensä tiedostamattaan yhteiskunnan normeja. Tällaisia ovat esimerkiksi normatiiviset sukupuoliroolit, joiden ylhäältä alas pakottaminen voi aiheuttaa elämänmittaisen ahdistuksen.

Koulussa ihmiset opetetaan tiedostamatta näkemään kapitalismi ainoana mahdollisena talousjärjestelmänä ja puoluepolitiikka ainoana tapana vaikuttaa yhteiskuntaan.

Anarkistisesta näkökulmasta koululaitoksiin liittyy muitakin haittoja kuin taloudellisten suhteiden uusintaminen.  Koululaitos itsessään on rakentunut äärimmäisen hierarkkisesti rehtori-opettaja-oppilas-käskytyssuhteisiin ja koulussa opitaan pitämään alistavia ja hierarkkisia ihmissuhteita normaaleina. Näin ihmiset oppivat pitämään toisiaan vihollisina ja valmistautuvat työmarkkinoiden armottomaan kilpailuun.

Anarkistit ja muut antiautoritäärit suhtautuvat yleensä äärimmäisen epäilevästi instituutioiden sisältä käsin toimimiseen. Kenties äärimmilleen koulukritiikin vei Ivan Illich, joka esitti jo 1960-luvulla koko nykyaikaisen koululaitoksen lakkauttamista. Illich korosti kaikkialla koulujen ulkopuolella tapahtuvaa oppimista. Koulujen tilalle hän ehdotti vapaaehtoista oppimista eri yhteisöissä (koti, naapurusto, työpaikat) ja opintopiirejen muodostamista ihmisten oman kiinnostuksen kohteen mukaan.

Oppiiko koulussa?

Tero Toivanen toi esiin peruskoulun saavutuksia Kansan uutisten artikkelissa: “Peruskoulun ajatus on kuitenkin ollut, että luodaan universaali pohja, josta luokkaan katsomatta kuka tahansa voi ponnistaa eteenpäin. Se on sinällään huikea saavutus, sosiaalinen liikkuvuus on parantunut ja se on tuonut tasa-arvoa yhteiskuntaan.”

Peruskoulu on instituutiona läheistä sukua hyvinvointivaltiolle ja sen kehittäminen oli ennen kaikkea vasemmiston projekti. Sosiaalidemokraatit ja osa Vasemmistoliittoa kannattaakin nyt oppivelvollisuusiän nostoa. Peruskoulu ja oppivelvollisuus mahdollistivat omalta osaltaan hyvinvointivaltion rakentamisen. Sen myötä tuloerot vähenivät ja luokkakierto lisääntyi. Yhteiskuntaluokat eivät kuitenkaan lakanneet olemasta.

Koululaitos uusintaa yhteiskuntaluokkien lisäksi monenlaisia yhteiskunnallisia valtarakenteita. Oppivelvollisuuden noston eli koulupakon lisäämisen sijaan tarvitsemme enemmän kouluvapaaehtoisuutta. Varoja pitäisi ohjata eri yhteisöille ja helpottaa erilaisia koulun ulkopuolela tapahtuvia oppimisen muotoja. Tällaisia ovat esimerkiksi yhdessä järjestetyissä opintopiireissä tai tekemisen kautta oppiminen. Toivottavasti myös Turun vapaakoulun kaltaisia projekteja perustetaan lisää.

Kirjoittaessa ajattelin ennen kaikkea peruskoulua, mutta koulun ankeuttava vaikutus koskee kaikkia kouluasteita. Kapitalismissa akaateminen vapaus on harvojen herkkua, eikä sekään ole tarkemmin ajatellen kovin mielekästä. Tässä osuva kuvaus korkeakouluopiskelusta: Viimeinkin työtön!

This entry was posted in koulu and tagged , , . Bookmark the permalink. Post a comment or leave a trackback: Trackback URL.

One Comment